Ammatillinen kuntoutus voi liittyä tapaturman jälkeiseen aikaan. Riidat ammatillisesta kuntoutuksesta voivat liittyä siihen, ettei hakija ole oikeutettu ammatillisen kuntoutuksen mukaiseen uudelleen koulutukseen esimerkiksi tapaturmavammasta johtuen. Tällöin kysymys voi olla siitä, voidaanko hakijan katsovan työhistoriansa ja koulutuksensa perusteella arvioida työllistyvän mihinkään sellaiseen työhön, josta hän voisi saada pääasiallisen toimeentulonsa.
Riidat voivat liittyä seuraaviin tilanteisiin:
- Toiseen työhön sijoittuminen: riidat voivat liittyä siihen, että lautakunta katsoo, että hakija voi koulutus- ja työhistoriansa puolesta sijouttumaan sellaiseen työhön, jossa hän pystyy ansaitsemaan entisen ansiotasonsa eikä siten ole oikeutettu ammatilliseen kuntoutukseen.
- Työkyvyttömyyden uhka: riidat voivat liittyä siihen, että lautakunta katsoo, ettei sairaus, vika tai vamma ei aiheuta objektiivisesti katsottuna työkyvyttömyyden uhkaa.
- Työkyvyttömyyden uhan siirtäminen tai estäminen: riidat voivat liittyä siihen, että lautakunta katsoo, ettei ammatillinen kuntoutus siirrä tai estä työkyvyttömyyden uhkaa.
Toiseen työhön sijoittuminen
Ratkaisussa Tamla 18.1.2018 vakuutuslaitos oli katsonut, että N pystyy tapaturmavamman rajoitteet huomioiden koulutus- ja työhistoriansa puolesta sijoittumaan sellaiseen työhön, jossa hän pystyy ansaitsemaan entisen ansiotasonsa eikä hän täten ole oikeutettu ammatillisen kuntoutuksen mukaiseen uudelleen koulutukseen tapaturmavammasta johtuen. Muutoksenhakulautakunta kumosi vakuutuslaitoksen päätöksen ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan N:lle lainmukaisen korvauksen tarpeellisista ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteistä, sillä N:n ei voitu katsovan työhistoriansa ja koulutuksensa perusteella arvioida työllistyvän mihinkään sellaiseen työhön, josta hän voisi saada pääasiallisen toimeentulonsa.
Oikeus ammatilliseen kuntoutukseen (VaKo 3307:2015)
Työeläkekuntoutuksen edellytyksiä koskeva työntekijän eläkelain 25 § vastaa olennaisilta osin 31.12.2006 saakka voimassa olleen työntekijäin eläkelain 4 h §:ää, jota koskevissa lain esitöissä (HE 116/2002 vp) on todettu seuraavaa:
Säännöksen nojalla työntekijälle syntyisi edellä mainituilla edellytyksillä oikeus kuntoutukseen. Edellytyksenä olisi nykyisen soveltamiskäytännön mukaisesti, että sairaus, vika tai vamma aiheuttaa lähivuosina objektiivisesti todettavissa olevan todennäköisen uhkan työkyvylle. Tällöin tarkoitetaan sairaudella diagnosoitua sairautta, jonka osalta hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen toteutuksen mahdollisuudet on otettu huomioon, lähivuosilla noin viiden vuoden ajanjaksoa ja “uhkalla työkyvylle” tilannetta, jossa vakuutetulla on arviointihetkellä sellainen sairaudesta johtuva työkyvyttömyyden uhka, että hänelle lähivuosina ilman ammatillisia kuntoutustoimia tulisi myönnettäväksi työkyvyttömyyseläke (täytenä tai osaeläkkeenä). Mitä pitempään työntekijä on työskennellyt samassa ammatissa, mitä iäkkäämpi hän on ja mitä suppeampi ammattitaito ja -koulutus hänellä on, sitä enemmän työkyvyttömyyden arvioinnissa painaa hakijan kykenemättömyys jatkaa nykyisessä työssään. Tällainen vakiintuneeseen työhön tai ammattiin liittyvä työkyvyn menettämisen uhka puoltaa ammatillisen kuntoutuksen aloittamista kuten nykyisinkin sovellettaessa työntekijäin eläkelain 4 h §:ää harkinnanvaraiseen kuntoutukseen. Tätä soveltamiskäytäntöä on tarkoitus jatkaa edelleen. Sen sijaan nuoremmilla ja niillä, joilla jo on koulutusta tai kokemusta myös muuhun työhön, työkyvyttömyyden uhkaa arvioidaan myös muuhun työhön, jonka suorittamista heiltä on kohtuullista edellyttää. Kuntoutusarviossa painotus voi kuitenkin olla odotettavissa olevan työuran pituuden kautta erilainen kuin eläkeasioissa. Tämä merkitsisi käytännössä esimerkiksi sitä, että nuoren henkilön kohdalla voidaan sitoutua pitempään koulutukseen kuin sellaisen henkilön kohdalla, jolla odotettavissa oleva työskentelyaika on vain muutamia vuosia. Myös työkyvyttömyyden uhkaa aiheuttavan sairauden ennuste olisi harkintaan vaikuttava tekijä kuten nykyisinkin. Todennäköisyys arvioidaan käyttämällä ammattitautien diagnostiikassa sovellettavaa asteikkoa (erittäin todennäköinen, todennäköinen, mahdollinen, epätodennäköinen ja erittäin epätodennäköinen). Lisäksi edellytetään, että ammatillisella kuntoutuksella voidaan siirtää tai estää työkyvyttömyyden uhkaa, kun otetaan huomioon vakuutetun aikaisempi koulutus, työkokemus sekä hänen ikänsä ja asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat sosiaalis-taloudelliset seikat, ja että ammatillisella kuntoutuksella on todennäköisesti eläkemenoa säästävä vaikutus.