KKO:2016:93
Diaarinumero: VA2015/29
Antopäivä: 21.12.2016
Taltio: 2601
A:n ollessa irrottamassa suurikokoista ja painavaa ikkunaa se oli alkanut kaatua. A oli ottanut ikkunan vastaan oikealla kädellään, jolloin olkapäästä oli kuulunut rusahdus ja siinä oli tuntunut kipua. Kysymys olkapään kiertäjäkalvosimen jänteen repeämän syy-yhteydestä tapaturmaan.
Asian tausta ja aikaisemmat päätökset
Asian tausta, vakuutusyhtiön päätös 5.11.2012, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 6.5.2013 ja vakuutusoikeuden päätös 14.10.2014 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.
Asian ovat ratkaisseet tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa Timo Havu, Harri Pihlajamäki, Virva Walo, Markus Äimälä, Timo Koskinen ja Marja Tallavaara sekä vakuutusoikeudessa vakuutusoikeuden jäsenet Eeva Wahlberg, Åsa Morelius-Ekelund, Jyrki Salmenkivi, Timo Sarparanta ja Anja Lahermaa, esittelijä Vesa Erkkilä.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan A vaati, että vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja että vakuutusyhtiö velvoitetaan maksamaan hänelle tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset myös 14.8.2012 jälkeiseltä ajalta.
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri antoi Korkeimman oikeuden pyytämän asiantuntijalausunnon.
A:lle varattiin mahdollisuus lausua sairaanhoitopiirin lausunnon johdosta. A ei antanut lausumaa.
Vakuutusyhtiö antoi vastauksen muutoksenhakemukseen ja lausuman sairaanhoitopiirin lausunnon johdosta. Vastauksessaan yhtiö vaati valituksen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
1. Hirsirakentajana työskennellyt A on ollut 6.8.2012 irrottamassa ilmoituksensa mukaan noin 110 kilogramman painoista, 209 senttimetriä leveää ja 139 senttimetriä korkeaa ikkunaa, joka on ollut ikkuna-aukossa 75 senttimetrin korkeudella lattiasta, kun ikkuna on alkanut kaatua. Tapaturmailmoituksen mukaan A on estänyt ikkunan putoamisen käsin, jolloin oikean käden olkapäästä on kuulunut rusahdus ja siinä on tuntunut kovaa kipua.
2. A on mennyt seuraavana päivänä lääkäriin. Lääkärin tekemien merkintöjen mukaan A oli ottanut ikkunan vastaan oikealla kädellään. Merkintöjen mukaan kipu on ollut kohtuullinen ja olkapäässä on todettu liikerajoituksia. A:lle on määrätty sairauslomaa viikko, jonka jälkeen hän on palannut töihin. A:lle 5.10.2012 tehdyssä ultraäänitutkimuksessa on todettu kiertäjäkalvosimen repeämä. Hänelle on tehty tähystysleikkaus 22.5.2013.
3. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle päivärahaa ajalta 7. – 14.8.2012. Vakuutusyhtiö on katsonut päätöksessään 5.11.2012, että ultraäänitutkimuksessa todettu oikean lapaluun yläpuolisen lihaksen jänteen osittainen repeämä ja jännetulehtuma olivat sairausperäisiä ja etteivät sairaanhoidon tarvetta aiheuttaneet olkapään pitkittyneet vaivat johtuneet tapaturmasta. Tapaturman ei ole katsottu myöskään olennaisesti pahentaneen aikaisempaa vammaa tai sairautta.
4. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on päätöksellään 6.5.2013 hylännyt A:n valituksen. Päätöksen mukaan A:n olkapäähän tehdyssä ultraäänitutkimuksessa oli näkynyt ylemmän lapalihaksen jänteen osittaista repeämää, kiertäjäkalvosimen jännekalkkeutumaa, jännetulehdusta ja olkalisäkkeen alaisen limapussin tulehdus. Muutoksenhakulautakunta on katsonut, että tapaturmailmoituksessa ja lääkärin 7.8.2012 tekemissä merkinnöissä kuvattu tapaturma ei selittänyt tutkimuksessa todettuja muutoksia oikeassa olkapäässä, vaan kysymys oli sairausperäisistä löydöksistä. Oikeutta korvaukseen ei myöskään ollut sairauden tai vamman olennaisen pahentumisen perusteella.
5. Vakuutusoikeus on päätöksellään 14.10.2014 hylännyt A:n valituksen muutoksenhakulautakunnan päätöksestä. Vakuutusoikeus on todennut, että oikeaan olkapäähän 22.5.2013 suoritetussa tähystyksessä oli havaittu laaja kiertäjäkalvosinrepeämä, joka ei ollut selkeästi läpäissyt kapselirenkaita. Kuntoutuksen avulla olkapään tilanne oli mennyt parempaan suuntaan. A oli viikon sairausloman jälkeen jatkanut työtään 5.12.2012 määrättyyn sairauslomaan saakka. Vakuutusoikeus on katsonut tämän seikan ja tutkimuslöydösten perusteella, että laaja-alaisen repeämän taustalla oli todennäköisimmin pitkäaikainen rappeumakehitys kudostasolla.
6. Asiassa on kysymys kiertäjäkalvosimeen kuuluvan ylemmän lapalihaksen (musculus supraspinatus) jänteen repeämän syy-yhteydestä A:lle 6.8.2012 sattuneeseen tapaturmaan.
Lääketieteellinen selvitys
7. A:lle 5.10.2012 suoritetussa oikean olkanivelen ultraäänitutkimuksessa on havaittu repeämä kiertäjäkalvosimen ylemmän lapalihaksen jänteessä. Tutkimuksesta laaditun lausunnon mukaan jänne on kuvautunut tavanomaista niukkakaikuisempana ja vankempana löydöksen sopiessa tendinopatiaan, jolla tarkoitetaan jänteen oireista sairautta. Lisäksi tutkimuksessa on havaittu jännetupessa nestettä, olkalisäkkeen alaisessa limapussissa tulehdukseen sopiva nestekollektio ja lavanaluslihaksessa pieni kalkkeutuma.
8. Oikean olkapään tähystyksessä 22.5.2013 on varmistunut, että kiertäjäkalvosimeen kuuluvan ylemmän lapalihaksen jänteen kapselirakenteissa on ollut laaja repeämä, joka ei kuitenkaan ole ulottunut koko jänteen paksuuden läpi. Olkalisäkkeen alapuolisessa tilassa on ollut ahtautumaa ja se on ollut ärtynyt ja kiinnikkeinen. Olkanivelen sisäpuolella on todettu marginaalista niveltulehdusta.
9. Korkeimman oikeuden pyytämässä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin antamassa, 20.9.2015 päivätyssä asiantuntijalausunnossa on todettu, että tutkimusten mukaan 20 – 40 prosentilla yli 60-vuotiaista voi olla oireeton kiertäjäkalvosimen repeämä. Lausunnon mukaan A:lla ei todennäköisesti ole ollut oireetontakaan kiertäjäkalvosimen repeämää ennen tapaturmaa, koska on epätodennäköistä, että olkapäällä olisi siinä tapauksessa tehty fyysisesti raskasta rakennustyötä, jossa joudutaan työskentelemään kädet pään tason yläpuolella voimaa käyttäen. Lausunnossa on pidetty todennäköisenä, että työtapaturmalla ja A:n jännevammalla on syy-yhteys. Lausunnon mukaan täysin terve jänne ei kuitenkaan repeä, vaan taustalla on iän mukanaan tuoma jonkinasteinen jännerappeuma.
10. A on ollut sairauslomalla tapaturman jälkeen viikon ja edelleen 5.12.2012 alkaen. Hän on maaliskuussa 2013 palannut töihin, mutta kipuongelman vuoksi sairauslomaa on 16.4.2013 ja sen jälkeen jatkettu elokuun 2013 loppuun.
Lääketieteellisestä kirjallisuudesta
11. Olkapään jännevaivojen Käypä hoito -suosituksen mukaan aiemmin hyväkuntoinen jänne repeää tapaturmassa, jonka energia vastaa vähintään kaatumista seisomakorkeudelta hartian päälle tai ojennetun raajan varaan. Rappeumaperäinen repeämä syntyy yleensä ilman tunnistettavaa syytä tai rasituksen, pieni-energisen vamman tai raajan äkkiliikkeen yhteydessä. (Käypä hoito -suositus, Olkapään jännevaivat, 23.11.2014 s. 4)
12. Lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan olkapään jännevaivat ovat yleensä rappeumaperäisiä ja yleisiä keski-ikäisellä ja sitä vanhemmalla väestöllä. Kiertäjäkalvosimen jänteen rappeuman voidaan käsittää olevan jatkumo, jossa jänteen rappeumaperäinen tauti (tendinopatia) voi edetä repeämäksi. Olkapään jännevaivojen riskiä lisäävät olkaniveltä kuormittavat suuret voimat, toistoliikkeet ja pitkään jatkuvat olkavarren kohoasennot työssä tai vapaa-aikana. Jänteen läpäisevä repeämä voi tulla myös äkillisen tapaturman seurauksena, mutta silloinkin jänteessä voi taustalla olla rappeumaa, joka altistaa repeämälle pienemmissäkin tapaturmissa. (Jari Arokoski ym. Fysiatria, 5. uudistettu painos 2015, s. 125)
Sovellettava laki
13. Tapaturman sattuessa voimassa olleen tapaturmavakuutuslain 1 §:n (677/1962) 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin (526/1981) mukaan työntekijällä on oikeus saada korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta. Lain 4 §:n 4 momentin (1344/1988) mukaan työtapaturman seurauksena korvataan myös muun kuin työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden olennainen paheneminen, kun paheneminen on todennäköisesti aiheutunut työtapaturmasta. Korvausta maksetaan tällöin sairauden tai vamman pahenemisen ajalta.
14. Tapaturmavakuutuslaki on kumottu 1.1.2016 voimaan tulleella työtapaturma- ja ammattitautilailla (459/2015), jonka 16 §:n mukaan vahinkotapahtuman korvaamisen edellytyksenä on todennäköinen lääketieteellinen syy-yhteys vahinkotapahtuman ja vamman tai sairauden välillä. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan lainkohdan mukaan huomioon erityisesti lääketieteelliset löydökset ja havainnot, vahingon sattumistapa sekä aikaisemmat vammat ja sairaudet.
15. Työtapaturma- ja ammattitautilain 16 §:n esitöiden mukaan todennäköisellä lääketieteellisellä syy-yhteydellä tarkoitetaan, että vamman tai sairauden aiheutumista vahinkotapahtuman seurauksena voidaan pitää kaikki arviointiin vaikuttavat tekijät huomioon ottaen todennäköisempänä kuin sen aiheutumista muusta syystä. Syy-yhteyden puolesta puhuvien seikkojen tulee siten olla painavampia kuin syy-yhteyttä vastaan puhuvien seikkojen. Pelkkä mahdollinen lääketieteellinen syy-seuraussuhde ulkoisen tekijän ja vamman välillä ei siten ole riittävä peruste korvaamiselle, vaikka muita selittäviä tekijöitä ei olisikaan selvitetty tai osoitettavissa. Jos todettu vamma tai sairaus ei lääketieteellisen kokemuksen ja tutkimusnäytön mukaan sovi todennäköisesti kuvatun vahinkotapahtuman aiheuttamaksi tai sen vaikeusaste on epäsuhteessa kuvattuun vammaenergiaan tai -mekanismiin, todennäköisen syy-seuraussuhteen vaatimus ei täyty. Muun mahdollisen syytekijän, kuten kudosrappeutumisen toteaminen ei yksinään voi poistaa syy-yhteyttä vahinkotapahtumaan, vaan se on otettava huomioon yhtenä arviointiin vaikuttavana tekijänä, mikäli löydöksellä voi sen laatu ja vaikeusaste huomioiden olla lääketieteellisesti katsoen merkitystä (HE 277/2014 vp s. 71 – 72).
16. Koska A:ta kohdannut työtapaturma on sattunut ennen työtapaturma- ja ammattitautilain voimaantuloa, asiassa sovelletaan sanotun lain 286 §:n siirtymäsäännöksen mukaan tapaturmavakuutuslakia. Työtapaturma- ja ammattitautilain 16 §:ssä säädetty ja sen esitöissä kuvattu todennäköisen lääketieteellisen syy-yhteyden vaatimus vastaa kuitenkin jo tapaturmavakuutuslain aikana vakiintunutta tulkintaa, mikä on myös nimenomaisesti todettu sanotuissa esitöissä (HE 277/2014 vp s. 71).
Korkeimman oikeuden päätelmät
17. Kysymyksessä oleva tapaturma on sattunut, kun A on ottanut vastaan kaatumassa olleen painavan ikkunan oikealla kädellään. Tapaturmailmoituksessa tai ensilääkärin merkinnöissä vammamekanismia ei ole kuvattu tätä tarkemmin. A on Korkeimmassa oikeudessa ilmoittanut ottaneensa ikkunan vastaan ojennetulla kädellä ollessaan kyykkyasennossa ikkunan alla. Esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei kysymyksessä ole ollut sellainen vammamekanismi, joka tyypillisesti aiheuttaa kiertäjäkalvosimen repeämän.
18. Erityisesti tutkimuslöydökset A:n olkapäästä, mutta myös hänen fyysinen työnsä ja ikänsä, tapaturman sattuessa 58 vuotta, viittaavat siihen, että jänteen repeämisen taustalla on ollut rappeuma. A:n olkapää ei ole tapaturman jälkeen myöskään oireillut siinä määrin, että A:n työskentely olisi täysin estynyt viikon pituisen sairausloman jälkeen.
19. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus johtopäätöksenään katsoo, että tapaturmamekanismina ollutta kaatuvan ikkunan vastaanottamista ei voida pitää sairausperäisiksi katsottavia löydöksiä ja A:n fyysisen työn aiheuttamaa kuormitusta todennäköisempänä tekijänä ylemmän lapalihaksen jänteen repeämisessä. Repeämän ei siten voida katsoa olevan tapaturmavakuutuslain edellyttämässä syy-yhteydessä 6.8.2012 sattuneeseen tapaturmaan. Edellä lausuttu huomioon ottaen jännesairauden ei ole katsottava myöskään todennäköisesti olennaisesti pahentuneen kyseisessä tapaturmassa.
Päätöslauselma
Vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Jukka Sippo, Pekka Koponen, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Johanna Ehtamo-Kettunen.