KKO:2014:8
Diaarinumero: VA2012/87
Antopäivä: 5.3.2014
Taltio: 479
A oli joutunut 12.12.2008 työssään auto-onnettomuuteen, jonka johdosta vakuutusyhtiö oli suorittanut hänelle tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta muun muassa lievästä aivovammasta ja niskan retkahdusvammasta johtuneesta työkyvyttömyydestä 8.2.2009 saakka. Tämän jälkeen A oli palannut työhön, mutta hän oli jäänyt 1.1.2010 uudelleen sairauslomalle kognitiivisen oireiston ja muistivaikeuksien johdosta. Kysymys näiden neuropsykologisten oireiden syy-yhteydestä 12.12.2008 sattuneeseen tapaturmaan sekä suullisen käsittelyn tarpeesta sanotun syy-yhteyskysymyksen ratkaisemiseksi.
Ks. KKO:2003:35
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta ja vakuutusyhtiön päätös 3.3.2010
A oli ollut 12.12.2008 liikenneonnettomuudessa, jonka johdosta vakuutusyhtiö oli maksanut hänelle korvausta aivotärähdyksen, lievän aivovamman, niskan retkahdusvamman ja vasemman kyljen ruhjevamman aiheuttamasta ansionmenetyksestä 13.12.2008 ja 8.2.2009 väliseltä ajalta. Lisäksi vakuutusyhtiö oli maksanut hänelle sairaanhoitokuluja.
Vakuutusyhtiö oli 3.3.2010 antamallaan päätöksellä evännyt korvauksen ansionmenetyksestä 8.2.2009 jälkeen, koska työtapaturmana korvatut vammat eivät olleet enää aiheuttaneet korvaukseen oikeuttavaa, vähintään 10 %:n työkyvyn alentumaa. Lievän aivovamman sairaanhoitokulut vakuutusyhtiö oli ilmoittanut edelleen korvaavansa.
Päätöksen perustelujen mukaan tapaturman jälkeinen lyhyt tajuttomuus oli ollut mahdollinen, mutta muistiaukon pituudesta ei keskussairaalassa ollut kirjattu merkintää, eikä muistiaukon pituuden arviointia lähes vuoden kuluttua tapaturmasta voitu pitää luotettavana. Pään kuvantamistutkimuksissa ei ollut todettu vammalöydöksiä. Neuropsykologinen tutkimus on menetelmä, jolla ei ollut voitu erotella muiden mahdollisten syiden ja tekijöiden osuutta nykyiseen oireistoon. Alkuvaiheesta saadut tiedot sekä mahdollinen muutaman tunnin muistiaukko huomioon ottaen A:lla todettu aivovamma oli luokiteltu lieväksi. A:lla todettua lievää aivovamma ei vakuutusyhtiön mukaan ollut voitu pitää 1.1.2010 alkaen kirjoitetun työkyvyttömyyden aiheuttajana.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 29.11.2010
A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa.
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A oli 12.12.2008 sattuneen tapaturman seurauksena saanut aivotärähdyksen, niskan retkahduksen, vasemman kyljen ruhjevamman ja lievän aivovamman, jotka oikeuttivat korvaukseen tapaturmavakuutuslain perusteella työkyvyttömyydestä 8.2.2009 saakka. Alkuvaiheen tilankuvauksen perusteella kyse oli ollut lievästä aivovammasta ja tajunnan A oli menettänyt alkuvaiheen merkintöjen perusteella vain sekunneiksi. Aivojen kuvantamistutkimuksissa ei ollut todettu poikkeavaa. Aivojen erityistutkimuksesta (DTI) 21.6.2010 ei ollut vielä riittävää tutkimusnäyttöä niin sanotun diffuusin aksonaalisen vaurion osoittajana ja diagnostisena toimenpiteenä, joten sitä ei voitu pitää vielä vakiintuneena tutkimusmenetelmänä. A:lle myöhemmin tehdyt neuropsykologiset löydökset olivat olleet epäspesifisiä eivätkä ne sellaisenaan todistaneet aivovamman puolesta.
A oli ollut työelämässä 8.2.2009 jälkeen ja hänelle oli määrätty uudelleen sairauslomaa 1.1.2010 alkaen. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:n työkyvyttömyys 8.2.2009 jälkeen oli ollut tapaturmavammoista riippumatonta oireilua. Näin ollen A:lla ei tapaturmavakuutuslain perustella ollut oikeutta saada päivärahaa tai tapaturmaeläkettä 8.2.2009 jälkeen. Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
Asian ovat ratkaisseet Hannu Hakkola, Juhani Juntunen, Erkki Rajaniemi, Markus Äimälä, Paula Ilveskivi ja Helena Ålgars.
Vakuutusoikeuden päätös 17.1.2012
A haki muutosta vakuutusoikeudessa vaatien ansionmenetyskorvauksen myöntämistä ajalta 1.1. – 31.7.2010. Lisäksi A pyysi suullisen käsittelyn toimittamista, jotta voidaan kuulla lääketieteen asiantuntijoita 3T-MRI-DTI-traktografian soveltuvuudesta aivovamman diagnosoimiseen sekä häntä hoitaneita lääkäreitä onnettomuuden syy-yhteydestä hänen saamaansa aivovammaan.
Käsittelyratkaisullaan vakuutusoikeus päätti hylätä A:n pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja ratkaisi asian kirjallisessa menettelyssä. Vakuutusoikeus totesi asiassa olevan ratkaistavana kysymys siitä, ovatko A:lle työkyvyttömyyttä 1.1.2010 alkaen aiheuttaneet oireet syy-yhteydessä hänelle sattuneeseen tapaturmaan. Vakuutusoikeus katsoi, että sillä oli käytettävissään asianmukainen ja asian ratkaisun kannalta riittävä kirjallinen selvitys, josta ilmenivät asian ratkaisun kannalta merkitykselliset tosiseikat, tilankuvaukset ja objektiiviset lääketieteelliset löydökset, jotka olivat tapaturmavakuutuslain mukaisen korvausoikeuden määrittämisessä lääketieteellisen arvion ja ratkaisun perusteena.
Vakuutusoikeus totesi lisäksi, että se ratkaisee puolueettomana ja riippumattomana tuomioistuimena asiat laissa säädetyn harkintavaltansa nojalla sille esitettyjen tosiseikkojen pohjalta. Vakuutusoikeudessa lääketieteellisen asian ratkaisemiseen osallistuu myös riippumaton tuomarinvalan vannonut lääkärijäsen. Vakuutusoikeus katsoi, että sillä oli käytettävissään riittävä lääketieteellinen asiantuntemus myös aivovamman diagnosoimisen ja tutkimusmenetelmien osalta. Tähän nähden suullisen käsittelyn toimittamista lääketieteen asiantuntijoiden kuulemiseksi oli pidettävä ilmeisen tarpeettomana.
Vakuutusoikeus totesi lisäksi, että sille toimitettua liikenneonnettomuuden silminnäkijän lausuntoa voitiin pitää hallintolainkäyttölain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yksityisluonteisena kirjallisena todistajankertomuksena, jonka esittäjää oli kuultava suullisesti, jollei se ole tarpeetonta tai siihen ole erityistä estettä. Lausunto sisälsi kuvauksen liikenneonnettomuudesta 12.12.2008 ja siitä, mitä A:lle tapahtui tuossa yhteydessä. Vakuutusoikeuden mukaan todistusta voitiin pitää uskottavana eikä se ollut ristiriidassa asiassa aikaisemmin esitetyn tapahtumankuvauksen kanssa. Tähän nähden kyseessä olevan todistuksen antajan kuulemista suullisesti vakuutusoikeudessa oli pidettävä tarpeettomana.
Asiaratkaisussaan vakuutusoikeus hyväksyi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut ja totesi lisäksi, että todistajankertomuksessa oli kuvattu täsmennettyjä havaintoja A:lle 12.12.2008 sattuneesta tapaturmasta. Todistajankertomus täsmensi A:n tajuttomuuden kestosta esitettyä aikaisempaa tietoa.
Vakuutusoikeus totesi, että 3T-MRI-DTI-traktografian merkityksestä aivovammojen diagnostiikassa ei ole toistaiseksi riittävää tutkimusnäyttöä. Kyseessä ei siten ole vakiintunut tutkimusmenetelmä aivovammojen osoittamisessa.
Vakuutusoikeus katsoi, että A:n ei voida arvioida saaneen 12.12.2008 sattuneessa tapaturmassa lievää vaikea-asteisempaa aivovammaa ja tähän nähden A:lla myöhemmin todettu neuropsykologinen oireilu oli vakuutusoikeuden arvion mukaan tapaturmavammoista riippumatonta eikä valituksenalaista päätöstä ollut syytä muuttaa. Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Eeva Wahlberg, Juha Mutka, Mervi Kotila, Timo Sarparanta ja Jyrki Ojanen. Esittelijä Tia Välke.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
A vaati valituksessaan, että vakuutusoikeuden päätöstä muutetaan siten, että hänelle myönnetään tapaturmavakuutuslain perusteella tapaturmaeläkettä tai päivärahaa 1.1. – 31.7.2010 väliseksi ajaksi.
Vakuutusyhtiö vastasi muutoksenhakemukseen vaatien sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Taustatiedot ja kysymyksenasettelu
1. A oli ollut 12.12.2008 liikenneonnettomuudessa, jonka johdosta vakuutusyhtiö oli maksanut hänelle korvausta aivotärähdyksen, lievän aivovamman, niskan retkahdusvamman ja vasemman kyljen ruhjevamman aiheuttamasta ansionmenetyksestä 13.12.2008 ja 8.2.2009 väliseltä ajalta. Lisäksi vakuutusyhtiö oli maksanut A:lle sairaanhoitokuluja. A:lla oli sittemmin ilmennyt neuropsykologisiksi sanottuja oireita, joiden johdosta hän oli ollut työkyvyttömänä muun muassa 1.1. – 31.7.2010.
2. Vakuutusyhtiö on 3.3.2010 antamallaan päätöksellä katsonut, ettei A:lla todettua lievää aivovammaa voida pitää 1.1.2010 alkaen todetun työkyvyttömyyden aiheuttajana. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on hylännyt A:n valituksen katsoen, että hänen työkyvyttömyytensä 8.2.2009 jälkeen on tapaturmavammoista riippumatonta oireilua. Vakuutusoikeus on hylännyt A:n valituksen katsoen, että hänellä myöhemmin todettu neuropsykologinen oireilu on tapaturmavammoista riippumatonta. Vakuutusyhtiö on vastauksessaan Korkeimmalle oikeudelle katsonut, että A:lla myöhemmin todetut ja työkyvyttömyyttä 1.1.2010 alkaen aiheuttaneet neuropsykologiset oireet eivät oikeuta korvaukseen.
3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys oikeudesta korvaukseen eli siitä, onko A:lla esiintynyt neuropsykologiseksi nimetty oireisto syy-yhteydessä hänelle 12.12.2008 sattuneeseen työtapaturmaan ja onko hänelle sen johdosta oikeus korvaukseen vaatimaltaan ajalta 1.1. – 31.7.2010.
Oikeus tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen
4. Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada mainitun lain mukaista korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta ja sairaudesta. Vamma tai sairaus on tapaturmavakuutuslain soveltamista koskevassa oikeuskäytännössä yleensä katsottu tapaturman aiheuttamaksi, mikäli tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde. Syy-yhteyden arviointi on viime kädessä kuitenkin luonteeltaan oikeudellista harkintaa. Siinä otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon muutkin seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai sen puuttumisesta. Kun kysymys on vakuutuskorvauksesta, merkitystä on myös vakuutusoikeudellisilla periaatteilla, joilla pyritään vakuutustapahtumien yhdenmukaiseen käsittelyyn ja johdonmukaiseen korvauslinjaan (KKO 2012:73 kohta 5).
Suullisen käsittelyn tarve syy-yhteyskysymyksen ratkaisemiseksi
5. Vakuutusoikeuslain 16 §:n 2 momentin ja hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan vakuutusoikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.
6. Korkeimmassa oikeudessa sovellettavan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 20 §:n mukaan korkein oikeus toimittaa tarvittaessa suullisen käsittelyn, jossa voidaan kuulla asianosaisia, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä.
7. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan lähtökohtana on, että 6 artiklan 1 kappaleessa asetettu vaatimus julkisesta oikeudenkäynnistä käsittää oikeuden suulliseen käsittelyyn ainakin yhdessä asteessa. Ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä on kuitenkin katsottu, että esimerkiksi hyvin teknisluontoisten kysymysten selvittäminen voi tapahtua ilman suullista käsittelyäkin (Schuler-Zgraggen v. Sveitsi 24.6.1993, kohta 58).
8. Korkein oikeus on todennut ennakkopäätöksessä KKO 2003:35, että työtapaturman perusteella vaadittavaa korvausta koskevan asian ratkaiseminen kaikilta osin kirjallisessa menettelyssä voi olla Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen kannalta hyväksyttävää, jos asiassa on kysymys kirjallisten lääkärinlausuntojen sisällön tai lääketieteellisten kokemussääntöjen arvioinnista ja niiden vaikutuksesta asian ratkaisemiseen. Jos esitetty lääketieteellinen selvitys on asian ratkaisemisen kannalta epätäydellistä, ristiriitaista tai riidanalaista, tapauksen laadusta ja esitetyistä vaatimuksista riippuen mainittu sopimusmääräys voi kuitenkin edellyttää, että asianosaisen vaatimuksesta asiaa voidaan selvittää suullisessa käsittelyssä. Asian tärkeys asianosaiselle objektiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna on seikka, joka osaltaan vaikuttaa sen punnintaan, onko käsillä sellaisia erityisiä perusteita, joiden vuoksi oikeus suulliseen käsittelyyn ainakin yhdessä oikeusasteessa voi syrjäytyä.
9. Mainitun ennakkopäätöksen jälkeisessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sosiaalivakuutusasioita koskevassa oikeuskäytännössä on katsottu, että suullinen käsittely on voitu jättää pitämättä esimerkiksi silloin, kun kiista on koskenut vain kirjallisten lääkärintodistusten tulkintaa, eivätkä lääkäreiden mielipiteet ole eronneet toisistaan (Elo v. Suomi 26.9.2006 kohdat 38 – 39). Todistelun uskottavuuden arvioinnin on kuitenkin tapahduttava välittömästi (esimerkiksi Kaura v. Suomi 23.06.2009, kohta 37) ja lääkäreiden suullinen kuuleminen saattaa olla tarpeen esimerkiksi epäselvän syy-yhteyskysymyksen selvittämiseksi (Andersson v. Ruotsi 7.12.2010, kohta 56).
Korkeimman oikeuden kannanotto
10. A:n esittämän kirjallisen todistelun mukaan häntä on kohdannut merkittäväenerginen tapaturma, vammautuminen sopii riidanalaisten oireiden aiheuttajaksi ja tapaturman jälkeen ilmenneet oireet ovat tyypillisiä aivovammalle. Alemmissa asteissa ei ollut esillä väitettä oireiden esiintymisestä ennen tapaturmaa tai varteenotettavia vaihtoehtoisia selityksiä A:n potemalle oireistolle.
11. Korkein oikeus toteaa, että alemmilla muutoksenhakuasteilla on ollut käytössään omaa lääketieteellistä asiantuntemusta. Muun muassa tältä pohjalta muutoksenhakuasteet ovat perustaneet ratkaisunsa syy-yhteyden puuttumisesta seuraaviin seikkoihin: aivovamma on luokiteltu lieväksi; kuvantamistutkimusmenetelmää (3T-MRI-DTI-traktografia), jonka tuloksiin A on vedonnut, on pidetty vakiintumattomana; neuropsykologisia löydöksiä on pidetty epäspesifisinä osoittamaan aivovammaa.
12. Kohdista 10 – 11 ilmenevässä tilanteessa tuomioistuimen velvollisuus toimittaa pyydetty suullinen käsittely korostuu, sillä suullisessa käsittelyssä muutoksenhakijan esittämä todistelu on hänen suora mahdollisuutensa vaikuttaa asian ratkaisijoiden käsitykseen sellaisten seikkojen merkityksestä, jotka poikkeavat alempien ratkaisuelinten omaan lääketieteelliseen asiantuntemukseen perustuvista päätelmistä.
13. Korkein oikeus on täällä toimitettavan suullisen käsittelyn tarvetta harkitessaan varannut osapuolille tilaisuuden toimittaa todistajaksi nimettyjen lääketieteen ja psykologian alan asiantuntijoiden kirjalliset lausunnot. A on toimittanut Korkeimmalle oikeudelle X:n 27.9.2013 päivätyn lausunnon liitteineen ja Y:n laatiman neuropsykologisen tutkimuslausunnon 21.8.2013. Vakuutusyhtiö on toimittanut Korkeimmalle oikeudelle Z:n 26.9.2013 päivätyn lausunnon, Q:n 17.9.2013 päivätyn lausunnon, P:n 16.7., 26.8. ja 9.9.2013 päivätyn lausunnon, R:n 27.9.2013 päivätyn lausunnon ja S:n 25.9.2013 päivätyn lausunnon.
14. Korkein oikeus toteaa ensiksikin, että korvausasiassa annettava ratkaisu on edelleen työkyvyttömänä olevalle A:lle tärkeä. Toiseksi kohdassa 13 mainitut lausunnot ovat syy-yhteyskysymyksessä ristiriitaisia. Lausuntojen perusteella asiassa ei ole kysymys kiistattomien lääketieteellisten kokemussääntöjen ja samansuuntaisten kirjallisten lääkärinlausuntojen tulkinnasta, vaan myös lääketieteellisen todistelun uskottavuudesta. Lisäksi on kyse siitä, miten yleinen lääketieteellinen tietämys mahdollisine epävarmuuksineen vaikuttaa syy-yhteyden oikeudelliseen harkintaan tässä tapauksessa. Tämän vuoksi suullinen käsittely on Korkeimman oikeuden arvion mukaan tarpeellinen syy-yhteyskysymyksen ratkaisemiseksi.
Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva menettely
15. Korkein oikeus toteaa, että valittaessaan tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä A vaati suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa, mutta vakuutusoikeus hylkäsi vaatimuksen. Tähän nähden ja ottaen huomioon kohdissa 12 ja 14 lausuttu suullisen käsittelyn järjestämistä ei voida pitää ilmeisen tarpeettomana. Oikeusastejärjestyksen vuoksi Korkeimman oikeuden ei ole asianmukaista tässä tapauksessa ensimmäisenä oikeusasteena tutkia suullisesta todistelusta ilmenevän lääketieteellisen ja muun selvityksen merkitystä väitetyn syy-yhteyden olemassaololle, vaan tämä tapahtuu tarkoituksenmukaisemmin vakuutusoikeudessa.
Päätöslauselma
Vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan vakuutusoikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palautuksen syy, ottaa se viipymättä uudelleen käsiteltäväkseen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti ja Ari Kantor. Esittelijä Antti Huotari.