KKO:2014:66: Oliko vakuutuslääkäri esteellinen käsittelemään A:n asiaa vakuutusoikeudessa? Korkein oikeus kumosi vakuutusoikeuden päätöksen ja asia palautettiin vakuutusoikeuteen uudelleenratkaistavaksi

Diaarinumero: VA2013/57
Antopäivä: 23.9.2014
Taltio: 1849

Tapaturmalautakunnan lääkärijäsen X oli käsitellyt A:n ammattitautiasiaa lautakunnassa vuonna 2005, jolloin A:n valitus oli hylätty. Vuosina 2007 – 2010 tehtyjen seurantatutkimuksien perusteella vakuutuslaitos oli käsitellyt vuonna 2010 A:n asian uudelleen ja hylännyt korvausvaatimuksen. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla X ei ollut esteellinen käsittelemään A:n valitusta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa vuonna 2010.

Vakuutusoikeuden lääkärijäsen Y oli hoitanut A:ta vuosina 1984, 1999, 2006 ja 2011. Y oli esteellinen käsittelemään vakuutusoikeudessa vuonna 2012 A:n tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä tekemää valitusta.

Asian aikaisempi käsittely

Asian tausta

Eläkkeellä olevalla myyntikonsultti A:lla oli ammattitautina todettu asbestiplakkitauti. Vakuutuslaitos oli 18.6.1999 antanut päätöksen, jonka mukaan A:lle ei makseta päivärahaa tai tapaturmaeläkettä eikä haittarahaa, koska korvatusta ammattitaudista ei ollut aiheutunut vähintään 10 prosentin suuruista työkyvyn alentumaa eikä korvattavaa pysyvää yleistä haittaa.

Uuden selvityksen perusteella vakuutuslaitos käsitteli A:n asian uudelleen 27.1.2005, mutta ei muuttanut aikaisempaa kantaansa. A:n valitettua asiasta tapaturmalautakunta hylkäsi 5.10.2005 antamallaan päätöksellä A:n valituksen. Vakuutusoikeus ei muuttanut lautakunnan päätöstä eikä Korkein oikeus myöntänyt A:lle valituslupaa valittaa vakuutusoikeuden päätöksestä.

Vakuutuslaitokselle oli toimitettu 2007 – 2010 saatua uutta selvitystä, jonka johdosta se oli tutkinut A:n ammattitautiasian uudelleen.

Vakuutuslaitoksen päätös 2.3.2010

Vakuutuslaitos totesi, ettei toimitettu uusi selvitys aiheuttanut muutosta sen 18.6.1999 antamaan päätökseen. A:lla oli todettu astma, mutta koska se ei ollut ammattitautina korvattava sairaus, niin sitä ei voitu ottaa huomioon ammattitaudin aiheuttamaa haittaa arvioitaessa. A:lla ei myöskään ollut todettu asbestoosia.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 30.9.2010

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa. Muutoksenhakulautakunta katsoi, ettei A:lla todettu astma ollut ammattitautina korvattava sairaus eikä sitä sen vuoksi otettu huomioon A:n toimintakyvyn rajoituksia arvioitaessa. A:n altistuminen asbestille ei ollut riittävää aiheuttamaan asbestoosia. Koska ammattitautina korvattavasta asbestiplakkitaudista ei ollut A:lle aiheutunut korvattavaa työkyvyn alentumaa eikä pysyvää yleistä haittaa, muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet muutoksenhakulautakunnan jäsenet Hannu Hakkola, Juhani Juntunen, Pekka Humalto, Markus Äimälä, Juri Aaltonen ja Helena Ålgars. Esittelijä Maarit Linnilä.

Vakuutusoikeuden päätös 11.12.2012

A haki muutosta vakuutusoikeudessa. A teki lisäksi esteellisyysväitteen muutoksenhakulautakunnan ratkaisukokoonpanoon osallistuneesta lääkärijäsen X:stä, koska tämä oli aiemmin osallistunut A:n ammattitautiasian ratkaisemiseen tapaturmalautakunnassa.

Vakuutusoikeus hylkäsi X:stä tehdyn esteellisyysväitteen. Vakuutusoikeus totesi, että tuomarin esteellisyyttä tuli tarkastella kokonaisarvioinnin perusteella, eikä pelkästään se, että tuomari oli osallistunut asian ratkaisemiseen aikaisemmin, ollut riittävä peruste todeta häntä esteelliseksi asian uudessa käsittelyssä. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ei ole tapaturmavakuutuslain mukaisissa asioissa viimeinen oikeusaste. Lisäksi asiassa oli tapaturmalautakunnan 5.10.2005 antaman ratkaisun jälkeen toimitettu uutta selvitystä. Tapaturmalautakunnan jäsenenä jo aiemmin toiminut X ei ollut ollut myöskään oikeudellisesti sidottu aikaisempaan ratkaisuun. Asiassa ei ollut myöskään käynyt ilmi, että X:llä olisi asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi ollut ennakkoasenne tai hänen että puolueettomuuttaan olisi muutoinkaan ollut perusteltua aihetta epäillä. Vakuutusoikeus hylkäsi myös A:n pääasiaa koskevan valituksen.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Erkki Mellais, Annukka Suvioja, Hannu Väänänen, Timo Sarparanta ja Anja Lahermaa. Esittelijä Petri Penttilä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti vakuutusoikeudessa tekemänsä esteellisyysväitteen muutoksenhakulautakunnan lääkärijäsen X:stä. A teki lisäksi esteellisyysväitteen vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpanoon osallistuneesta lääkärijäsen Y:stä, koska tämä oli aiemmin toiminut hänen hoitavana lääkärinään.

Vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpano ja lääkärijäsen Y antoivat pyydetyt lausunnot.

Vakuutuslaitos vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta, aikaisemmat vaiheet ja kysymyksenasettelu

1. A on vuonna 1980 eläköitynyt kenkäalan myyntikonsultti, joka oli altistunut työssään asbestille vuosina 1950 – 1980. A:n mukaan hänellä on ammattitauteina asbestoosi ja muita keuhkosairauksia, joiden johdosta hän on hakenut ammattitautilainsäädäntöön perustuvia korvauksia.

2. Vakuutuslaitos oli ratkaissut A:n korvaushakemuksen ensimmäisen kerran 18.6.1999 antamallaan päätöksellä. Sen mukaan A:lla oli ammattitautina asbestin aiheuttamat keuhkopussien seinämien paksuuntumat eli asbestiplakkitauti, josta ei kuitenkaan aiheutunut korvaukseen oikeuttavaa vähintään 10 prosentin työkyvyn alentumaa eikä korvattavaa vähintään haittaluokan 2 suuruista pysyvää haittaa. Vakuutuslaitoksen mukaan A:lla oli lisäksi astma, joka ei kuitenkaan ollut ammattitauti.

3. Tämän jälkeen A oli ollut Työterveyslaitoksella seurantatutkimuksissa. Niiden perusteella laitos oli 22.12.2004 antanut lääkärinlausunnon, jonka johdosta vakuutuslaitos käsitteli A:n korvausasian uudelleen. Vakuutuslaitos katsoi päätöksessään 27.1.2005, että uudenkaan selvityksen perusteella asbestiplakkitauti ei ollut aiheuttanut korvauksiin oikeuttavaa työkyvyn alentumaa eikä korvattavaa pysyvää haittaa. Tapaturmalautakunta hylkäsi 5.10.2005 antamallaan päätöksellä A:n valituksen vakuutuslaitoksen päätöksestä. Lautakunnan ratkaisukokoonpanon lääkärijäsenenä toimi X. A:n valitettua lautakunnan päätöksestä vakuutusoikeus hylkäsi A:n valituksen 11.9.2007 antamallaan päätöksellä eikä Korkein oikeus myöntänyt 20.5.2008 antamallaan päätöksellä A:lle valituslupaa.

4. Vuoden 2005 jälkeen A:n keuhkosairauksia oli tutkittu Työterveyslaitoksella seurantatutkimuksissa 2007 ja 2010. Näiden tutkimuksien ja Meilahden sairaalan keuhkosairauksien poliklinikalla 2008 – 2009 tehtyjen tutkimuksien perusteella Työterveyslaitos oli antanut 16.2.2010 lääkärinlausunnon. Vakuutuslaitos katsoi 2.3.2010 antamallaan päätöksellä edelleen, ettei ammattitautina todettu plakkitauti aiheuttanut korvauksiin oikeuttavaa työkyvyn alenemaa eikä korvattavaa pysyvää haittaa. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi 30.9.2010 A:n valituksen vakuutuslaitoksen päätöksestä. Myös nyt, kuten vuonna 2005, lautakunnan ratkaisukokoonpanon lääkärijäsenenä toimi X.

5. A valitti lautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen vaatien muutosta itse pääasiaan. Samalla hän katsoi, että lautakunnan jäsenenä toiminut X oli ollut esteellinen osallistumaan hänen asiansa käsittelyyn uudelleen vuonna 2010. Vakuutusoikeus hylkäsi 11.12.2012 antamallaan päätöksellä sekä esteellisyysväitteen että pääasiaa koskevan valituksen. Vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpanoon kuului lääkärijäsen Y.

6. Muutoksenhakemuksessaan Korkeimmalle oikeudelle A on uudistanut X:stä tekemänsä esteellisyysväitteen, koska X:llä on aiemman ratkaisun johdosta ollut ennakkoasenne hänen ammattitautiaan koskevassa asiassa. Lisäksi A on katsonut, että myös vakuutusoikeuden lääkärijäsen Y on ollut esteellinen osallistumaan vakuutusoikeuden 11.12.2012 antamaan ratkaisuun, koska Y on aiemmin toiminut hänen hoitavana lääkärinään.

7. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa ensisijaisesti kysymys siitä, onko muutoksenhakulautakunnan lääkärijäsen X ollut esteellinen osallistumaan A:n asian käsittelyyn muutoksenhakulautakunnassa 2010 ja onko vakuutusoikeuden lääkärijäsen Y ollut esteellinen osallistumaan A:n valitusasian käsittelyyn vakuutusoikeudessa 2012.

Kysymys muutoksenhakulautakunnan lääkärijäsenen esteellisyydestä

Sovellettavat säännökset

8. Asiassa sovellettavan tapaturmavakuutuslain 53 §:n 2 momentin (681/2005) mukaan muutoksenhakulautakunnan jäsen toimii tuomarin vastuulla. Pykälän 4 momentin mukaan asian käsittelyyn muutoksenhakulautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetä. Hallintolainkäyttölain 76 §:n 1 momentin mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.

9. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.

”Samassa tuomioistuimessa”

10. Vuonna 2005 X käsitteli A:n asiaa tapaturmalautakunnassa ja vuonna 2010 tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa. Asiassa on ensin otettava kantaa siihen, onko X toiminut ”samassa tuomioistuimessa” käsitellessään asiaa 2005 tapaturmalautakunnassa ja 2010 tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa.

11. Tapaturmavakuutuslain muuttamista koskevalla lailla (681/2005) tapaturmalautakunnan sijaan tapaturma-asioiden ensimmäisen asteen muutoksenhakuelimeksi tuli 1.1.2006 tapaturma-asiain muutoksenhakulautakunta, josta on sittemmin säädetty 1.11.2011 voimaan tullut oma lakinsa (1316/2010). Vuonna 2005 säädetyn organisaatiomuutoksen tarkoitus oli vahvistaa tapaturmalautakunnan ja eräiden muiden lautakuntien itsenäistä asemaa ja riippumattomuutta toimeentuloturvan muutoksenhakuasioiden käsittelijöinä. Pääasiallinen muutos koski lautakuntien taloudellisen itsenäisyyden vahvistamista siten, että lautakuntien toiminta rahoitetaan nykyään eläkelaitoksilta perittävillä maksuilla, kun aikaisemmin rahoituksesta vastasi eläketurvakeskus (ks. HE 155/2003 vp s. 1 – 5 ja HE 47/2005 vp s. 3 – 4). Lainmuutoksen yhteydessä täsmennettiin myös eräitä menettelysäännöksiä, mutta lautakunnan jäsenen asemaa koskevien säännöksien sisältö säilyi ennallaan. Jo ennen lainmuutosta tapaturmalautakunnan jäsen toimi tapaturmavakuutuslain 53 §:n 2 momentin (526/1981) mukaan tuomarin vastuulla ja pykälän 6 momentin (1327/2002) mukaan lautakunnan menettelyssä noudatettiin hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetty.

12. Korkein oikeus toteaa, että tapaturmalautakunnan ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan tehtävät ja asema tapaturma-asioiden muutoksenhakuelimenä ovat nyt käsiteltävässä asiassa samat ja että kummassakin menettelysäädökseksi on säädetty hallintolainkäyttölaki ja että lautakunnan jäsenen asema on kummassakin lautakunnassa sama. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että tapaturmalautakunta ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ovat oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu sama tuomioistuin.

”Samassa asiassa”

13. Seuraavaksi asiassa on ratkaistava, onko X:n 2010 käsittelemä asia sama kuin vuonna 2005 käsittelemä.

14. Korkein toteaa, että 2010 tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa on ollut ratkaistavana sama pääkysymys siitä, onko A:lla sellainen työperäisen asbestialtistuksen aiheuttama ammattitauti, josta olisi aiheutunut korvauksiin oikeuttavaa työkyvyn alentumaa tai korvattavaa pysyvää haittaa. Ratkaisuaineisto on ollut vuoteen 2005 asti kertyneen selvityksen osalta ollut sama kummassakin valitusasiassa. Uutena aineistona on kuitenkin ollut vuoden 2005 jälkeen suoritetuista tutkimuksista saatu, kohdassa 4 kerrottu selvitys. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa on ollut kysymys siitä, antaako tämä uusi selvitys perusteen muuttaa aikaisempaa kantaa A:n työkyvyn aleneman ja pysyvästä haitan korvattavuudesta. Vaikka kysymys on ollut uuden selvityksen pohjalta tehtävästä arvioinnista, Korkein oikeus katsoo, että muutoksenhakulautakunnassa on 2010 ollut kysymys samasta A:n asiasta kuin tapaturmalautakunnassa 2005, koska pääkysymys on ollut sama ja asiassa on vuonna 2010 jouduttu ottamaan huomioon myös aikaisempi 2005 käsitelty aineisto.

Kysymys ennakkoasenteesta

15. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukainen saman asian jäävi on käsillä, jos on perusteltua aihetta epäillä tuomarilla olevan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisimmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Lain esitöiden mukaan tuomarilla ei olisi katsottava olevan ennakkoasennetta asiaan yksin sen vuoksi, että hän on hylännyt samaa asiaa koskevan aikaisemman hakemuksen. Jos asian aikaisemmassa käsittelyssä on tullut esiin esimerkiksi tuomarin voimakas kielteinen suhde hakijaan, tämä voi kuitenkin oikeuttaa epäilyn tuomarin kyvystä käsitellä uutta hakemusta puolueettomasti (HE 78/2000 vp s. 43).

16. Korkein oikeus toteaa, että lain sanamuodon ja lain esitöiden mukaan pelkästään se, että tuomari on käsitellyt samaa asiaa koskevan aikaisemman hakemuksen, ei tee tuomaria esteelliseksi käsittelemään uutta hakemusta vaan jääviys edellyttää erityistä syytä. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että asian arvioinnissa tulee ottaa huomioon muun muassa aikaisemman hakemuksen käsittelystä kulunut aika ja se, kuinka paljon uusia vaatimuksia ja todisteita uudessa hakemuksessa esitetään (Antti Tapanila, Tuomarin esteellisyys, 2007, s. 229 ja 299 – 300).

17. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että eri oikeudenkäyntimenettelyjen välinen aika samoin kuin se, kuinka laajasti ja millä tavalla tuomari oli osallistunut oikeudenkäynteihin, voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sitä, aiheuttaako tuomarin kaksoisrooli objektiivisesti arvioiden perustellun epäilyn hänen puolueellisuudestaan (Puolitaival ja Pirttiaho v. Suomi 23.11.2004, kohdat 45 – 51, `varc ja Kavnik v. Slovenia 8.2.2007, kohta 40 ja Perua v. Slovenia 27.9.2012, kohta 37). Kyseiset tapaukset eivät koskeneet hakemusasioita, joissa saman asian tai ainakin osin samoihin tosiseikkoihin perustuvien asioiden toistuva käsittely on tavallista, vaan tilanteita, joissa tuomari oli aikaisemmin toiminut toisessa tehtävässä (Puolitaival ja Pirttiaho -tapauksessa valittajan vastapuolen asiamiehenä aikaisemmassa, toista asiaa koskeneessa oikeudenkäynnissä, `varc ja Kavnik -tapauksessa samassa asiassa vastapuolelle annetun oikeudellisen asiantuntijalausunnon antajana, Perua-tapauksessa samassa asiassa tuomarina alemmassa oikeusasteessa). Puolitaival ja Pirttiaho -tapauksessa tuomarin ei katsottu olleen esteellinen muun muassa siksi, etteivät asiamiehen ja tuomarin tehtävät olleet päällekkäisiä, vaan asiamiehenä ja tuomarina toimimisen välillä oli kulunut yli viisi vuotta.

18. Tässä tapauksessa A on muutoksenhakulautakunnalle osoittamassaan 24.3.2010 päivätyssä valituksessa vaatinut asiassa uutta päätöstä. Hän on vedonnut edellä kohdassa 4 mainittuun uuteen selvitykseen ja siihen, ettei hänen työhistoriaansa ole tulkittu oikein.

19. Korkein oikeus toteaa, että muutoksenhakulautakunnassa on ollut kyse lääketieteellisen selvityksen pohjalta tehtävästä näytön arvioimisesta sen suhteen, onko A:lla hänen väittämiään ammattitauteja ja onko jo aikaisemmin todettu asbestiplakkitauti aiheuttanut korvattavaa työkyvyn alentumaa tai haittaa. Tässä arvioinnissa on ollut olennaista, mikä merkitys uudelle lääketieteelliselle selvitykselle annetaan. Kun otetaan huomioon uuden selvityksen keskeinen merkitys ratkaistavan kysymyksen kannalta ja se, että X on edellisen kerran käsitellyt A:n samaa asiaa tapaturmalautakunnassa yli viisi vuotta aikaisemmin ja vielä se, ettei asiassa ole ilmennyt muutakaan erityistä syytä, jonka johdosta olisi perusteltua aihetta epäillä X:llä olevan A:n asiaan ennakkokäsitys, X ei ole ollut esteellinen käsittelemään A:n asiaa muutoksenhakulautakunnassa 2010.

Kysymys vakuutusoikeuden lääkärijäsenen esteellisyydestä

Sovellettavat säännökset

20. Vakuutusoikeuslain 16 §:n 1 momentin mukaan asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa sovelletaan hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetä. Hallintolainkäyttölain 76 §:n 1 momentin mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.

21. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos tuomarilla palvelussuhteen perusteella tai muuten on asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

22. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin on tarkoitus kattaa hyvin monenlaisia tilanteita, joissa asianosaisen tai ulkopuolisen silmin katsottuna voi syntyä perusteltu epäily siitä, että tuomarilla on ratkaisuun vaikuttava ennakkokäsitys tai etukäteiskanta asianosaisista tai asiaan liittyvistä tosiseikoista taikka jopa halu edistää toisen asianosaisen etua. Palvelussuhteen tai muiden taloudellisten riippuvuuksien ohella erityisen suhteen perustana voi lain esitöiden mukaan olla esimerkiksi lojaalisuus asianosaista kohtaan, asianosaisena olevan yhteisön omistaminen tai muunlainen yhteisöön samastuminen taikka voimakas kielteinen tai myönteinen tunne asianosaista kohtaan (HE 78/2000 vp s. 36). Suhteen erityisyyttä on luonnehdittu niin, että sen on oltava tuomarille syystä tai toisesta tärkeä ja merkityksellinen (HE 78/2000 vp s. 37).

23. Lain esitöissä ei ole nimenomaisesti käsitelty potilaan ja häntä hoitavan lääkärin tai muun terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluvan välistä suhdetta. Vaikka lukuisan määrän potilaita hoitavalle lääkärille ei synny lain esitöissä kuvatun kaltaista tärkeää ja merkityksellistä taloudellista tai henkistä sidettä yksittäisiin potilaisiin, hoitosuhteeseen liittyy erityispiirteitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan lääkärin esteellisyyden. Lainkäytössä onkin tunnistettu lääkärijäsenten mahdollinen esteellisyys omien potilaidensa suhteen. Samankaltaiset kysymykset ajankohtaistuvat esimerkiksi lääkärin toimiessa lautamiehenä, mutta myös eräissä muissa ammateissa toimivien osalta, jos he työssään käsittelevät terveydentilaan, yksityiselämään tai taloudellisiin oloihin liittyviä luottamuksellisia henkilötietoja.

24. Lainkohdassa tarkoitettu erityinen suhde on niin sanottu harkinnanvarainen esteellisyysperuste, jolloin joudutaan tapauskohtaisesti arvioimaan sitä, onko lääkärin ja potilaan välistä suhdetta pidettävä objektiivisesti arvioiden tuomarin puolueettomuutta vaarantavana tekijänä vai ei. Tulkinnan apuna voidaan käyttää muita oikeudenkäymiskaaren 13 luvun esteellisyyssäännöksiä. Korkein oikeus katsoo lisäksi, että hoitavan lääkärin esteellisyyttä arvioitaessa tulkintavaikutusta on myös perustuslain 10 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatulla yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla. Esteellisyyssäännöksiä on sovellettava niin, etteivät lääkärin salassapitovelvollisuus ja sen taustalla olevat potilaan yksityiselämää suojaavat tavoitteet vaarannu.

25. Tapaturmavakuutusasioissa ratkaisuaineisto muodostuu usein laajasta ja pitkältä ajalta kertyneestä lääketieteellisestä selvityksestä, jossa on usean hoitoon osallistuneen lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön antamia erilaisia lausuntoja ja kirjauksia. Asiakirjoissa voi olla lääkintölaillisia todistuksia tai lausuntoja, jotka terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 §:n 1 momentin mukaan ovat päteviä ilman valallista vahvistusta ja jotka siis vastaavat tuomioistuimessa annettua todistajankertomusta. Ottaen huomioon, että oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 4 §:n 1 momentin 3 kohdan ehdottoman esteellisyysperusteen mukaan tuomari on esteellinen asiassa, jossa hän on tai on ollut todistajana tai asiantuntijana, on selvää, että tällaisen todistuksen tai lausunnon antanut lääkäri ei saa tuomarina käsitellä samaa riidanalaista asiaa. Myös muunlaiset lausunnot, joissa lääkäri on ottanut kantaa siihen sairauteen tai vammaan taikka syy-yhteyteen, josta oikeudenkäynnissä on kysymys, voivat antaa perustellun aiheen epäillä hänen kykyään irrottautua aikaisemmasta käsityksestään ja arvioida vapaasti lausuntonsa uskottavuutta ja merkitystä muun näytön ohella. Tilanne rinnastuu edellä kohdissa 13 ja 14 käsiteltyyn, oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa säädettyyn esteellisyystilanteeseen, jossa tuomarilla voi epäillä olevan ennakkoasenne samassa asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun perustella. Kyseinen lainkohta ei koske vain samassa asiassa tehtyä viranomaisratkaisua, vaan se tulee sovellettavaksi myös silloin, kun tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja ja kun hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa (HE 78/2000 vp s. 42).

26. Se, että tuomari asian aikaisemmassa käsittelyvaiheessa on tullut tuntemaan asiaa yksityiskohtaisesti, ei sinänsä merkitse sellaisen ennakkokäsityksen syntymistä, joka estäisi pitämästä tuomaria puolueettomana hänen ratkaistessaan sittemmin pääasiaa siinä vaiheessa esitettävien seikkojen ja todisteiden pohjalta (KKO 2004:42 ja siinä viitatut ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut Morel v. Ranska 6.6.2000 ja Depiets v. Ranska 10.2.2004). Yksin se, että tuomarilla on muussa asiayhteydessä saatuja tietoja tai käsityksiä oikeudenkäynnin kohteena olevasta asiasta tai sen asianosaisista, ei myöskään yleensä aiheuta esteellisyyttä. Potilastiedot ovat kuitenkin eri asemassa. Potilaan yksityisyyttä turvataan lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan salassapito- ja vaitiolovelvollisuutta koskevilla säännöksillä, joita on potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa samoin kuin vanhastaan myös oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevissa säännöksissä.

27. Salassapitoa ja vaitiolovelvollisuutta koskevien säännösten tarkoituksena on säilyttää hoidon ja hoitoon hakeutumisen kannalta tärkeä potilaan ja häntä hoitavan lääkärin luottamuksellinen suhde. Sairauden hoitaminen voi edellyttää, että lääkäri saa tietoonsa laajasti potilaan terveyttä ja henkilöä koskevia asioita. Jotta potilas voi kertoa lääkärille sairauksistaan ja itsestään, hänen on saatava luottaa siihen, ettei lääkäri luovuta näitä tietoja sivulliselle eikä käytä näitä tietoja ilman potilaan suostumusta muuhun kuin potilaan tutkimiseen tai hoitoon. Hoitosuhteen tärkeyttä ei voida esteellisyydenkään osalta arvioida vain hoitavan lääkärin näkökulmasta vaan huomioon on otettava potilaan oikeutetut odotukset suhteeseen liittyvästä luottamuksellisuudesta ja lojaalisuudesta ja vastaavasti vastapuolen käsitys tällaisesta asetelmasta.

28. Lääkärille ei kaikissa tapauksissa synny esteellisyyttä potilaaseen nähden eikä hoitosuhteeseen perustuva jääviys ole pysyvä. Sairauden tai vamman laatu, kyseisen lääkärin rooli ja tehtävät hoidon ja tutkimusten yhteydessä, hoitosuhteen kiinteys ja kesto samoin kuin myös ratkaistavana olevan asian laatu ja merkitys asianosaisille voivat kaikki vaikuttaa siihen, voidaanko perustellusti epäillä, että lääkärillä on ennakkoasenne tai sellaisia ratkaistavana olevaan asiaan liittyviä tietoja, jotka voisivat vaikuttaa hänen harkintakykyynsä tai toimintaedellytyksiinsä tuomarina. Arviointi on tehtävä sen ajankohdan mukaan, jona hoitoon osallistunut lääkäri ryhtyisi tuomarina käsittelemään asiaa. Esteellisyyden arvioinnissa merkityksellistä on usein se, kuinka kauan ennen lainkäyttöasian käsittelyä hoitosuhde on päättynyt vai onko hoitosuhde jatkunut vielä asian vireilläollessa. Korkein oikeus toteaa, että sovellettava esteellisyyssäännös samoin kuin sen pohjana oleva ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö edellyttävät usean seikan tarkastelua ja niiden yhtäaikaista punnintaa. Tapauskohtaisten olosuhteiden huomioonottaminen puolestaan rajoittaa yksittäisistä lainkäyttöratkaisuista tehtäviä yleistyksiä (ks. KHO 2006:25, joka koski hallinto-oikeuden lääkärijäsenen esteellisyyttä tahdonvastaista mielisairaalahoitoa koskevassa valitusasiassa).

Tämän tapauksen arviointi

29. Korkeimmalle oikeudelle esitetyn selvityksen mukaan sisätautien erikoislääkäri Y on toiminut vuosina 1984 – 2011 yhtenä A:n hoitoon osallistuneena lääkärinä. Sairauskertomusmerkintöjen mukaan Y on tutkinut ja hoitanut A:ta 1984, 1999, 2006 ja 2011. Y:n tuoreimmat A:ta koskevat sairauskertomusmerkinnät on laadittu 27.5.2011 ja 9.6.2011, jolloin valituksenalainen asia on ollut vireillä vakuutusoikeudessa.

30. Vaikka Y:n hoitosuhdetta A:han ei esitetyn selvityksen mukaan ole pidettävä kovin tiiviinä, se on jatkunut kuitenkin pitkään ja vielä asian ollessa vireillä vakuutusoikeudessa. Vakuutusoikeudessa ratkaistu asia on koskenut keuhkosairauksiin liittyviä kysymyksiä, jotka kuuluvat Y:n erityisalaan eli sisätauteihin. Näistä sairauksista Y on hoitavana lääkärinä tehnyt A:ta koskevia sairauskertomusmerkintöjä ja antanut lausuntoja. Korkein oikeus katsoo, että A:n ja häntä lääkärinä hoitaneen Y:n hoitosuhde ja sen liittyminen vakuutusoikeudessa käsiteltävään asiaan antavat oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla perustellun aiheen epäillä Y:n puolueettomuutta, kun hän on käsitellyt A:n asiaa vakuutusoikeudessa.

31. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että vakuutusoikeuden lääkärijäsen Y on ollut esteellinen käsittelemään A:n ammattitautia koskevaa asiaa vakuutusoikeudessa 11.12.2012.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palautuksen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Aksu Jokinen.