KKO:2013:7
Diaarinumero: VA2010/123
Esittelypäivä: 7.11.2012
Antopäivä: 4.2.2013
Taltio: 206
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta ja vakuutusyhtiön päätös 17.11.2008
A oli 20.6.2006 joutunut työssään tapaturmaan, jossa rekan perävaunusta kaatumaan lähtenyt seinäelementti oli osunut häneen ja hän oli pudonnut perävaunun lavalta maahan. Vakuutusyhtiö oli korvannut hänelle tapaturman aiheuttamina vammoina muun muassa lannenikaman kompressiomurtuman ja kaularangan venähdysvamman. A:lle oli jäänyt tapaturman jälkeen voimakas kiputila ja hänelle oli vähitellen kehittynyt masennus.
Vakuutusyhtiö ei 17.11.2008 antamallaan päätöksellä korvannut A:lle masennukseen liittyviä psykiatrian käyntejä. Vakuutusyhtiö katsoi, että psykiatrian käynnit eivät olleet liittyneet korvatun tapaturman hoitoon.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 17.6.2009
A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa.
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että masennukseen suositeltuja psykiatrian käyntejä ei ollut korvattava 20.6.2006 sattuneen tapaturman seurauksena syntyneiden vammojen johdosta tarpeellisena sairaanhoitona. Päätöksen perustelujen mukaan hoidon tarpeen syynä olevat masennus, unettomuus, jaksamattomuus sekä muisti- ja keskittymishäiriöt eivät olleet korvaukseen oikeuttavassa todennäköisessä syy-seuraussuhteessa 20.6.2006 sattuneeseen tapaturmaan.
Muutoksenhakulautakunta ei muuttanut valituksenalaista päätöstä.
Asian ovat ratkaisseet Pauli Ståhlberg, Harri Pihlajamäki, Irene Luukkonen, Rauno Toivonen, Timo Koskinen (eri mieltä) ja Maire Lumiaho.
Eri mieltä ollut Timo Koskinen hyväksyi valituksen ja katsoi lausumillaan perusteilla, että masennukseen liittyvät psykiatrin käynnit tuli korvata tapaturman hoitona.
Vakuutusoikeuden päätös 9.2.2010
A haki muutosta vakuutusoikeudessa.
Vakuutusoikeus totesi asiassa olevan kyse A:lle 20.6.2006 sattuneen tapaturman ja hänellä todetun masennuksen välisen syy-seuraussuhteen arvioinnista, jota koskevaan korvausharkintaan sille esitetty uusi selvitys ei aiheuttanut muutosta. Vakuutusoikeus ei muuttanut muutoksenhakulautakunnan päätöstä.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Raija Valli, Anna Raivio, Jyrki Salmenkivi, Timo Sarparanta ja Jyrki Ojanen. Esittelijä Noora Paajanen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja hänelle korvataan tapaturman perusteella psykiatrian käynnit masennukseen liittyen.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto antoi siltä pyydetyn lausunnon. A antoi lausunnon johdosta lausuman. Vakuutusyhtiö antoi lupa- ja valvontaviraston lausunnon johdosta lausuman vastaten samalla muutoksenhakemukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Taustatiedot ja kysymyksenasettelu
1. A on työssään 20.6.2006 pudonnut rekan perävaunun lavalta asfaltille, kun perävaunusta kaatunut seinäelementti on osunut häneen. Vakuutusyhtiö on korvannut A:ta kohdanneen työtapaturman aiheuttamina vammoina A:lle lannenikaman kompressiomurtuman, kaularangan venähdysvamman, vasemman polven iskuvamman ja vasemman polven sivusiteen revähdysvamman.
2. A:lle on jäänyt tapaturman jälkeen voimakas kipuoireisto ja hänelle on vähitellen kehittynyt masennus. Vakuutusyhtiö ei ole 17.11.2008 antamallaan päätöksellä korvannut A:lle masennukseen liittyviä psykiatrian käyntejä. Päätöksen mukaan ne eivät ole liittyneet korvatun tapaturman hoitoon. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on 17.6.2009 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen. Vakuutusoikeus ei ole päätöksellään 9.2.2010 muuttanut A:n valituksen johdosta muutoksenhakulautakunnan päätöstä.
3. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko A:lla todettu masennus korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä hänelle 20.6.2006 sattuneeseen tapaturmaan.
Lääketieteelliset selvitykset
4. A:lle on todettu kehittyneen tapaturman jälkeen invalidisoivaksi luonnehdittu kipuoireisto. Huhtikuussa 2007 hänet on ohjattu psyykkisen kuormittuneisuuden vuoksi psykiatriseen hoitoon. Toukokuussa 2008 A:lla on diagnosoitu reaktiivinen masennusoireisto. Marraskuussa 2008 laaditussa lääkärinlausunnossa diagnoosiksi merkityn vaikea-asteisen masennuksen on todettu kehittyneen vammautumisen jälkeen kipujen ja kuormittavan elämäntilanteen seurauksena. Masennusta on hoidettu lääkkein ja terapian keinoin.
Syy-yhteyttä koskevat kannanotot
5. Valviran pysyvä asiantuntija, psykiatrian erikoislääkäri, professori X on lausunnossaan 1.11.2011 esittänyt, että A:n sairauskertomuksista vuosilta 2007 – 2010 ilmenevä oireisto täyttää vakavan masennustilan diagnostiset kriteerit. Ennen vuotta 2007 todettua masennusjaksoa A:lla ei ollut ollut aiempia hoitoa edellyttäneitä psykiatrisia oireistoja.
6. X:n mukaan masennusoireiston kehittymiselle merkittäviä tekijöitä ovat muun muassa geneettinen alttius, muut psykiatriset häiriöt, traumaattiset elämäntapahtumat ja ihmistenväliset eli interpersoonalliset kuormittavat ristiriitatilanteet. A:lla oli ollut kesäkuussa 2006 vaikeisiin vammoihin johtanut työtapaturma, jonka jälkeen hänellä oli esiintynyt ajallisesti pitkäkestoisia kipuja, ja hänelle oli kehittynyt vuosina 2007 – 2010 psykiatrisen hoidon yhteydessä todettu masennusoireisto. Kyseisen hoitojakson yhteydessä oli sairaskertomuksiin kirjattu myös lähiomaisiin liittyneitä A:n mielialaan vaikuttaneita ristiriitatilanteita. A:lle kesäkuussa 2006 sattuneen työtapaturman ja hänelle sen jälkeen kehittyneiden masennusoireiden välinen syy-yhteys oli X:n mukaan mahdollinen, mutta muutkin tekijät olivat vaikuttaneet A:n masennuksen ilmenemiseen.
7. Valvira on lausunnossaan 27.4.2012 ilmoittanut katsovansa A:n masennustilan olevan todennäköisesti syy-yhteydessä tapaturmaan. Valviran mukaan A:lla oli samanaikaisesti ollut muitakin pitkäkestoisia psykososiaalisia tekijöitä, jotka olivat todennäköisesti syy-yhteydessä hänellä todettuun masennusoireistoon.
8. A on todennut, että Valviran ja sen asiantuntijan lausunnoissa mainitut muut psykososiaaliset tekijät johtuivat nekin työtapaturmasta.
9. Vakuutusyhtiö on puolestaan pitänyt lääketieteellisen kokemusperäisen tietämyksen perusteella todennäköisenä, että A:n masennusoireisto ei ole kuin osittain työtapaturman seurausta. Muiden tekijöiden osuutta masennusoireistoon ei vakuutusyhtiön mukaan voitu pitää sillä tavalla merkityksettömänä, että A:n masennuksen voitaisiin katsoa olevan korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä 20.6.2006 sattuneeseen tapaturmaan. Vakuutusyhtiö on pitänyt todennäköisempänä sitä, että A:lle kehittynyt masennus on muista syistä johtuvaa, kuin sitä, että masennus olisi syy-yhteydessä työtapaturmaan.
Oikeus tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen
10. Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada mainitun lain mukaista korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta ja sairaudesta.
11. Tapaturmavakuutuslaki ei ilmaise, millaista tapaturman osuutta tai todennäköisyyden astetta korvaukseen oikeuttavalta vammalta tai sairaudelta edellytetään. Vamma tai sairaus on oikeuskäytännössä yleensä katsottu tapaturman aiheuttamaksi, mikäli tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde. Kun syy-yhteyden arviointi on oikeudellista harkintaa, siinä otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon muutkin seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai sen puuttumisesta (KKO 2012:73 kohta 5).
Masennuksen korvaaminen tapaturman aiheuttamana seurauksena
12. Kuten Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään todennut, masennustilojen tiedetään olevan monitekijäisiä sairauksia, joiden syntyyn liittyy biologisia, psykologisia ja sosiaalisia vaaratekijöitä. Vaaratekijöistä monet liittyvät pidempiaikaiseen yksilölliseen depressioalttiuteen ja jotkin taas ovat luonteeltaan laukaisevia. Masennus voi olla muun muassa kipusairauden seuraus (KKO 2011:69 kohta 20).
13. Oikeuskäytännössä masennusoireiston on katsottu oikeuttavan tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen muun muassa traumaperäisen stressihäiriön seurauksena (esimerkiksi KKO 2010:73 kohta 19). Ennakkopäätöksessä KKO 2011:69 masennus katsottiin korvattavaksi tapaturmasta johtuneen, siinä määrin intensiivisen kipuoireiston seurauksena, että se pitkittyessään oli omiaan aiheuttamaan, ylläpitämään ja vahvistamaan masennusta mahdollisesta yksilöllisestä alttiudesta riippumattakin (kohta 23). Ennakkopäätöksessä KKO 2012:12 masennuksen ei katsottu oikeuttavan korvaukseen, kun henkilöllä oli jo ennen tapaturmaa esiintynyt terveydentilaansa liittyviä ongelmia ja hänen pitkittyneeseen kiputilaansa olivat saattaneet vaikuttaa myös muut kuin tapaturmasta johtuvat syyt sekä masentuneisuuteen oli liittynyt myös muita kuin hänen terveydentilaansa suoranaisesti kytkeytyviä tekijöitä (kohta 19).
Korkeimman oikeuden kannanotto
14. A:lla on ollut tapaturman seurauksena invalidisoiviksi luonnehdittuja pitkäkestoisia kipuja. Tapaturmavakuutuslain soveltamista koskevassa oikeuskäytännössä on otettu huomioon, että kovien pitkäkestoisten kipujen tiedetään voivan aiheuttaa, ylläpitää ja vaikeuttaa masennusta (esimerkiksi KKO 2011:69 kohta 23).
15. A:n vaikea-asteinen masennusoireisto on ilmennyt esitetyn selvityksen perusteella tapaturman jälkeisenä ajanjaksona. Oireiden ilmaantuminen on ollut ajallisessa yhteydessä tapaturman jälkeisiin kiputiloihin. Sen sijaan A:lla ei ole osoitettu esiintyneen masennusta tai muitakaan psyykkisiä oireita ennen 20.6.2006 sattunutta tapaturmaa.
16. Valvira ja sen pysyvä asiantuntija ovat katsoneet, että tapaturman ohella muutkin tekijät ovat vaikuttaneet A:n masennusoireiston syntyyn. A:lla on mainittu esiintyneen lähipiirissään ja ihmissuhteissaan ristiriitatilanteita ja hänen elämäntilanteensa on ollut kuormittava. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt, että mainittuja ongelmia olisi vastaavalla tavalla esiintynyt ennen tapaturmaa tai että ne olisivat syntyneet tapaturmasta alkaneesta tapahtumaketjusta riippumattomista syistä. Korkein oikeus katsoo, etteivät kyseiset psykososiaaliset tekijät puhu välittömästi masennuksen tapaturmaperäisyyttä vastaan, joskaan ne eivät puhu suoranaisesti syy-yhteyden puolestakaan.
17. Korkein oikeus toteaa, että A on ollut vakavaksi luonnehditussa tapaturmassa, jonka jälkeen hän on potenut invalidisoivaksi kuvattua pitkäkestoista ja intensiivistä kipuoireistoa, joka on muun muassa vaikeuttanut hänen odotettavissa ollutta toipumistaan ja kuntoutumistaan tapaturman hänelle aiheuttamista fyysisistä vammoista. Asiassa ei ole osoitettu seikkoja, jotka viittaisivat A:n poikkeukselliseen depressioalttiuteen. Korkein oikeus pitää epätodennäköisenä, että muut kuin tapaturmaan liittyneet tekijät olisivat näissä olosuhteissa aiheuttaneet A:lla tapaturman jälkeen todetun vaikea-asteisen masennusoireiston.
18. Kokonaisharkinnassaan Korkein oikeus päätyy katsomaan, että A:lla diagnosoitu masennus on edellä selostettujen seikkojen perusteella todennäköisesti seurausta 20.6.2006 sattuneesta tapaturmasta. Näin ollen masennus oikeuttaa tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen.
Päätöslauselma
Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vakuutusyhtiö määrätään suorittamaan A:lle 20.6.2006 sattuneen tapaturman seurauksena syntyneen masennuksen johdosta lain mukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Soile Poutiainen, Jukka Sippo, Ari Kantor ja Tuula Pynnä. Esittelijä Antti Huotari.