Press "Enter" to skip to content

KKO:2012:92: Oliko varusmiehelle sattunut sotilastapaturmalaissa tarkoitettu tapaturma? Korkein oikeus kumosi vakuutusoikeuden päätöksen

KKO:2012:92

Diaarinumero: VA2011/127
Esittelypäivä: 10.9.2012
Antopäivä: 9.11.2012
Taltio: 2314

Varusmiehen polvilumpio oli palvelukseen sisältyneessä suunnistusharjoituksessa mennyt sijoiltaan. Valtiokonttori sekä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus olivat hylänneet varusmiehen sotilastapaturmalakiin perustuvan korvausvaatimuksen, koska hänen ensi vaiheessa esittämänsä vammautumisen tapahtumista koskevan kuvauksen mukaan hänelle ei ollut sattunut sotilastapaturmalaissa tarkoitettua tapaturmaa. Kysymys siitä, oliko varusmiehelle sattunut tapaturma ja erityisesti siitä, mikä merkitys tämän arvioinnissa voitiin antaa tapahtumista aluksi annetulle kuvaukselle muun asiassa esitetyn selvityksen ohella.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Varusmies A oli 1.9.2009 palvelukseen kuuluvassa suunnistusharjoituksessa hypännyt ojan yli. Hypystä alas tullessaan A oli tuntenut kovaa kipua vasemmassa polvessaan ja todennut polvilumpion menneen sijoiltaan.

A oli viety samana päivänä hoidettavaksi sairaalaan, jossa hän oli kertonut, ettei hän ollut hypystä alas tullessaan huomannut polvensa mitenkään vääntyneen. Valtiokonttorille 8.9.2009 tekemässään sotilastapaturmailmoituksessa A oli ilmoittanut tapaturman sattuneen niin, että hän oli suunnistaessaan hypännyt ojan yli ja tämä oli saanut polvilumpion sijoiltaan.

A:n vasen polvi oli 11.9.2009 leikattu. Leikkauskertomuksen mukaan vasemman polven sisempi polvilumpio-reisiluunivelen nivelside (mediaalinen patellofemoraaliligamentti) oli repeytynyt irti reisiluun kiinnityskohdasta ja polven sisemmässä pidäkesiteessä oli tällä alueella ollut reikä.

Valtiokonttori oli vielä A:lta tiedustellut tarkemmin sitä, miten vammautuminen oli tapahtunut. A oli 2.10.2009 lähettämässään sähköpostissa kertonut, että ojan yli hyppäämiseen oli liittynyt kaatuminen, mutta se ei ollut aiheuttanut polvilumpion menoa sijoiltaan. Hypystä alas tullessaan hän oli kokenut kovaa kipua vasemmassa polvessaan, jonka seurauksena hän oli kierähtänyt maahan ja huomannut polvilumpion olevan sijoiltaan. Hyppy oli ilmeisesti osunut epätasaiseen maahan aiheuttaen jalkaan virheasennon ja polvilumpion sijoiltaanmenon.

Valtiokonttorin päätös 12.11.2009

Valtiokonttori totesi antamassaan päätöksessä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tapaturmalla tarkoitetaan odottamattoman, ulkoisen tekijän johdosta aiheutunutta äkillistä vahinkotapahtumaa, kuten iskua tai vääntymistä. Sotilas- ja tapaturmavakuutuslain mukaan myös työliikkeen aiheuttama muusta viasta, vammasta tai sairaudesta johtumaton lihaksen tai jänteen kipeytyminen, jota ei korvata ammattitautina, voidaan katsoa työtapaturman aiheuttamaksi, jos vamma on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana.

Valtiokonttori katsoi, ettei A:lle 1.9.2009 ollut sattunut ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapaturmaa vaan polvi oli mennyt sijoiltaan hypystä alas tullessa. Sen vuoksi A:n leikkauksessa todettua vasemman polven sisemmän pidäkesiteen repeämää ja siitä aiheutunutta polvilumpion sijoiltaanmenoa ei voida korvata tapaturman aiheuttamana. Normaalia hyppyliikettä ei voida pitää tapaturmana. Valtiokonttori katsoi, ettei sitä myöskään voida korvata liikkeen aiheuttamana lihaksen tai jänteen kipeytymisenä, koska kyseessä ei ole ollut pelkkä lihaksen tai jänteen kipeytymä.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 25.3.2010

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa.

Muutoksenhakulautakunta totesi, ettei alkuvaiheen tapahtumakuvauksessa ole kuvattu tapaturman tunnusmerkit täyttävää vahinkotapahtumaa. Oikeuskäytännössä oli silloin kun tapahtumien kulusta oli esitetty erilaisia selvityksiä, todennäköisimpänä tapahtumankuvauksena pidetty sitä, mitä oli esitetty ennen valituksenalaisen päätöksen antamista. Muutoksenhakulautakunta ei pitänyt mainittuun oikeuskäytäntöön viitaten A:n valituskirjelmässä esitettyä tapahtumakuvausta todennäköisenä kuvauksena tapaturman aiheutumisesta.

Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:lle ei ollut sattunut sotilastapaturmalain 2 §:n 1 momentin mukaista sotilastapaturmaa. A:n vasen polvilumpio oli mennyt sijoiltaan hänen tullessaan normaalista hyppyliikkeestä alas. Kyseessä ei ole ollut ulkoisen tekijän johdosta odottamatta ja äkillisesti aiheutunut vahinkotapahtuma. Muutoksenhakulautakunta totesi, että ratkaistessaan asian se oli ottanut huomioon sen, ettei tapaturmamomenttia ollut ilmennyt hoitoonhakeutumiskäynnin tiedoista, vaan niiden perusteella sijoiltaanmeno oli tapahtunut polvilumpion rakenteellisen epävakaisuuden pohjalta. Muutoksenhakulautakunnan mukaan asiassa ei myöskään ole ollut kyse korvaukseen oikeuttavasta työliikkeen aiheuttamasta lihaksen tai jänteen kipeytymisestä. Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet muutoksenhakulautakunnan jäsenet Tuulikki Haikarainen, Mikael Böstman, Tuula Laurila, Mikko Nyyssölä, Sinikka Näätsaari ja Marjatta Boman.

Vakuutusoikeuden päätös 24.5.2011

A haki muutosta vakuutusoikeudessa.

Vakuutusoikeus hyväksyi muutoksenhakulautakunnan perustelut ja totesi lisäksi, että harkittaessa oikeutta tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen keskeistä oli vahinkotapahtuman kuvauksen vahvistaminen, koska siten voidaan päätellä, oliko asianosaiselle sattunut tapaturmakorvaukseen oikeuttavaa tapaturmaa. A:n kuvaus vahinkotapahtumasta vastasi muutoin sairauskertomukseen merkittyä, mutta sairauskertomukseen ei ollut merkitty polven vääntymistä hypyn yhteydessä. Tältä osin kuvaukset poikkesivat toisistaan. A ei ollut kertonut kaatuneensa tai lyöneensä polveaan hypyn yhteydessä, vaan hän oli kertonut tunteneensa kipua hypystä alas tullessaan. A:n kuvauksen perusteella vahinkotapahtumassa oli ollut kysymys tavanomaisesta hyppyliikkeestä eikä A:lle näin ollen ole katsottava 1.9.2009 sattuneen korvaukseen oikeuttavaa tapaturmaa. Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Olli Olanterä, Kaius Vuoristo, Jyrki Salmenkivi, Timo Sarparanta ja Jyrki Ojanen. Esittelijä Kaius Vuoristo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati vakuutusoikeuden päätöksen kumoamista ja Valtiokonttorin velvoittamista suorittamaan hänelle 1.9.2009 sattuneen sotilastapaturman johdosta lain mukaiset korvaukset.

Valtiokonttori vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

1. A on 1.9.2009 ollessaan suorittamassa varusmiespalvelusta suunnistusharjoituksessa hypännyt ojan yli. Hän on hypystä alas tullessaan tuntenut kovaa kipua vasemmassa polvessaan ja todennut polvilumpion menneen sijoiltaan. Valtiokonttori on katsonut, ettei A:lla ole oikeutta korvaukseen sotilastapaturmalain perusteella, koska hänelle ei ole sattunut ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapaturmaa. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus ovat päätyneet samaan lopputulokseen. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lle sattunut tapaturma ja onko vamma tapaturman aiheuttama.

Sotilastapaturma

2. Sotilastapaturmalain 2 §:n mukaan sotilastapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka on aiheuttanut vamman tai sairauden muun muassa palveluksessa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tapaturmalla taas tarkoitetaan äkillisen, ennalta arvaamattoman ja ulkoisen tekijän aiheuttamaa vahinkotapahtumaa (esimerkiksi KKO 1998:153 ja KKO 2006:83).

A:n kuvaus vamman aiheutumisesta

3. Kuusankosken aluesairaalan sairauskertomuksen mukaan A on 1.9.2009 sairaalassa kertonut hypänneensä suunnistaessaan ojan yli. Alas tullessaan hän ei huomannut polven mitenkään vääntyneen. Hän oli tuntenut kovaa kipua ja huomannut vasemman polvilumpion menneen sijoiltaan. Valtiokonttorille 8.9.2009 tekemässään sotilastapaturmailmoituksessa hän on ilmoittanut tapaturman sattuneen niin, että hän oli suunnistaessaan hypännyt ojan yli ja tämä oli saanut polvilumpion sijoiltaan.

4. Valtiokonttorin tiedustellessa sen jälkeen tarkemmin sitä, miten vammautuminen tapahtui, A on 2.10.2009 lähettämässään sähköpostissa kertonut, että ojan yli hyppäämiseen liittyi kaatuminen, mutta se ei aiheuttanut polvilumpion menoa sijoiltaan. Hypystä alas tulleessaan hän oli kokenut erittäin kovaa kipua vasemmassa polvessaan, jonka seurauksena hän oli kierähtänyt maahan ja huomannut polvilumpion olevan sijoiltaan. Hyppy oli osunut ilmeisesti epätasaiseen maahan aiheuttaen jalkaan virheasennon ja polvilumpion sijoiltaanmenon.

5. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle tekemässään valituksessa A on tarkentanut kuvausta vamman aiheutumisesta vielä niin, että hänen tullessaan alas hypystä hänen jalkansa oli osunut epätasaiseen ja liukkaaseen ojan reunaan. Tämä oli aiheuttanut sen, että hän liukastui ja polvi vääntyi.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden kannanotot A:n esittämän kuvauksen merkityksestä

6. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on katsonut, ettei alkuvaiheen tapahtumakuvauksissa ollut kuvattu tapaturman tunnusmerkit täyttävää vahinkotapahtumaa. Oikeuskäytännössä oli silloin, kun tapahtumien kulusta oli esitetty erilaisia selvityksiä, todennäköisimpänä tapahtumienkuvauksena pidetty sitä, mitä on esitetty ennen valituksenalaisen päätöksen antamista. Tähän viitaten A:n muutoksenhakulautakunnalle toimittamassaan valituskirjelmässä esittämää tapahtumakuvausta ei voitu pitää todennäköisenä.

7. Vakuutusoikeus on hyväksynyt muutoksenhakulautakunnan perustelut ja todennut lisäksi, että harkittaessa oikeutta tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen keskeistä oli vahinkotapahtuman kuvauksen vahvistaminen, koska siten voidaan päätellä, oliko asianosaiselle sattunut tapaturmakorvaukseen oikeuttavaa tapaturmaa. A:n kuvaus vahinkotapahtumasta vastasi muutoin sairauskertomukseen merkittyä, mutta sairauskertomukseen ei ollut merkitty polven vääntymistä hypyn yhteydessä. Tältä osin kuvaukset poikkesivat jossain määrin toisistaan. A ei ollut kertonut kaatuneensa tai lyöneensä polveaan hypyn yhteydessä, vaan hän on kertonut tunteneensa kipua hypystä alas tullessaan. Kuvauksen perusteella vahinkotapahtumassa oli ollut kysymys tavanomaisesta hyppyliikkeestä.

Korkeimman oikeuden kannanotto

8. Korkein oikeus toteaa, että tapaturman sattumista arvioitaessa on merkitystä sillä, miten tapahtumia alkuvaiheessa esimerkiksi tapaturmailmoitusta tehtäessä tai siitä vakuutusyhtiölle tietoja annettaessa kuvataan. Toisaalta on kuitenkin selvää, että tarkkaa kuvausta vamman synnystä ei aina osata tai ymmärretä esittää välittömästi. Kuvauksen tarkentuminen myöhemmin ei sinänsä vielä merkitse sitä, ettei tarkentunut kertomus voisi olla uskottava. Kaikissa tapauksissa yksityiskohtaista kuvausta ei välttämättä kyetä esittämään lainkaan. Sen arvioinnissa, onko vamma aiheutunut tapaturmasta, voidaan ottaa vammautuneen esittämän kuvauksen ohella huomioon myös kyseisestä vammasta esitetty lääketieteellinen selvitys. Merkityksellisenä voidaan lisäksi pitää lääketieteessä sanotun kaltaisten vammojen syntymisestä esitettyä tutkimustietoa.

Vammasta esitetty lääketieteellinen selvitys

9. A:n polvi on 11.9.2009 leikattu. Leikkauskertomuksen mukaan vasemman polven sisempi polvilumpio-reisiluunivelen nivelside (mediaalinen patellofemoraaliligamentti) oli repeytynyt irti reisiluun kiinnityskohdasta ja polven sisemmässä pidäkesiteessä oli tällä alueella reikä.

10. Leikkauksen suorittanut kirurgian ja ortopedian erikoislääkäri on 18.11.2009 antamassaan lääkärinlausunnossa todennut, että A oli saanut aikaisemmin terveeseen polveen tapaturmaisen polvilumpion sijoiltaanmenon hypätessään ojan yli ja tullessaan alas polven tällöin kiertyessä, vääntyessä ja koukistuessa. Tämä oli tyypillinen vammamekanismi polvilumpioiden sijoiltaanmenolle. Vammaenergia on ollut melkoinen ja se on aiheuttanut reilut pehmytosavauriot polveen. Kliinisessä ja radiologisessa tutkimuksissa polvien rakenne oli normaali. Polvilumpiot olivat hieman tavallista liikkuvammat ulkosivulle päin, mutta muita altistavia tekijöitä polvilumpioiden sijoiltaanmenolle ei todettu. Erikoislääkäri on pitänyt polvilumpion sijoiltaanmenoa selvänä vammaenergian aiheuttamana tapaturmana.

11. Leikkauksen jälkitarkastuksen 27.10.2009 suorittanut ortopedi on samana päivänä päivätyssä lääkärinlausunnossaan todennut, ettei röntgenkuvissa ollut tullut esille polvilumpion sijoiltaanmenoa provosoivia tekijöitä.

Korkeimman oikeuden arviointi tapaturman sattumisesta

12. A:n alkuvaiheessa antamat aluesairaalan sairauskertomuksesta ja sotilastapaturmailmoituksesta ilmenevät kuvaukset vamman aiheutumisesta ovat varsin niukat. Niistä ei ilmene selvästi sellaisia seikkoja, joiden perusteella olisi pääteltävissä vamman olevan äkillisen, ennalta arvaamattoman ja ulkoisen tekijän aiheuttama. Toisaalta niukat kuvaukset eivät sulje myöskään pois tapaturman mahdollisuutta. Valtiokonttorille tämän pyynnöstä tekemissään tarkennuksissa A on sen sijaan jo kuvannut ulkoista tekijää niin, että hyppy oli osunut epätasaiseen maahan aiheuttaen jalkaan virheasennon ja polvilumpion sijoiltaanmenon. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle tekemässään valituksessa hän on vielä tarkentanut kuvausta niin, että hän oli tullessaan alas hypystä epätasaisesta maasta johtuen liukastunut, minkä vuoksi polvi oli vääntynyt.

13. Asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan polven sisempi polvilumpio-reisiluunivelen nivelside oli repeytynyt ja polvilumpion seudussa olivat huomattavat pehmytosavauriot. Selvityksen mukaan vammat kertoivat huomattavasta, polveen kohdistuneesta ulkoisen tekijän aiheuttamasta energiasta. Polven kiertyminen, vääntyminen ja koukistuminen hypystä alas tultaessa oli myös tyypillinen vammamekanismi polvilumpion sijoiltaan menolle. Vammasta esitetty lääketieteellinen selvitys ja siinä tehdyt arviot viittaavat siten siihen, että A:n vamma on ulkoisen tekijän aiheuttama.

14. Sanotun lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla ei ole todettu sellaisia rakenteellisia tekijöitä, jotka olivat voineet aiheuttaa tai myötävaikuttaa polvilumpion sijoiltaanmenoon. Lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan polvilumpion sijoiltaanmeno aikuisella ilman edeltäviä polvilumpiovaivoja on käytännössä aina traumaattista. (Petri Sillanpää, Nuoren aikuisen polvilumpion sijoiltaanmeno, Duodecim 2011:127, s. 1920). Myös nämä seikat tukevat sitä, että sijoiltaanmeno on ulkoisen tekijän aiheuttama.

15. A:n ensi vaiheessa esittämään kuvaukseen vamman aiheutumisesta ei ole sisältynyt sellaisia yksityiskohtia, jotka selvästi olisivat kuvanneet sen aiheutuneen ulkoisesta tekijästä. Myöhemmän kuvauksen mukaan vammautumisessa on ollut mukana äkillinen, ennalta arvaamaton ulkoinen tekijä. Täydennetty kuvaus on polven vääntymisen osalta vain vähäisessä ristiriidassa ensi vaiheessa aluesairaalassa esitetyn kanssa. Edellä todetuin tavoin vammasta esitetty lääketieteellinen selvitys sekä lääketieteellinen tutkimustieto sanotunlaisen vamman syntytavoista tukevat sitä, että vamma on syntynyt ulkoisen tekijän johdosta. Tähän nähden kuvauksen täsmentymistä ei voida pitää epäluotettavana niin, ettei sen ja edellä mainitun muun selvityksen perusteella ole pääteltävissä, että vamman aiheutumisessa on tässä tapauksessa ollut mukana kuvauksen kaltainen ulkoinen tekijä. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A:lle on hänen tullessaan alas hypystä sattunut sotilastapaturmalaissa tarkoitettu tapaturma.

Korvausta koskeva johtopäätös

16. A:lla ei ole todettu sellaisia rakenteellisia tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa polvilumpion sijoiltaanmenon. Tähän nähden ja huomioon ottaen edellä vammasta esitetyssä lääketieteellisessä selvityksessä lausuttu polvilumpion sijoiltaanmeno on sanotun tapaturman aiheuttama. Vammautuminen on tapahtunut varusmiespalveluksessa. Näin ollen A:lla on oikeus saada vamman johdosta sotilastapaturmalaissa säädetty korvaus.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätös kumotaan.

Valtiokonttori määrätään suorittamaan A:lle 1.9.2009 sattuneen tapaturman aiheuttamasta vasemman polvilumpion sijoiltaanmenosta lain mukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Soile Poutiainen, Marjut Jokela ja Ari Kantor. Esittelijä Aksu Jokinen.