KKO:2011:16
Diaarinumero: VA2010/12
Esittelypäivä: 16.11.2010
Antopäivä: 23.2.2011
Taltio: 378
Kysymys siitä, oliko sormen ojentajajänteen repeämä ja irtoaminen kiinnityksestään (mallet finger) syy-yhteydessä työtapaturmaan. (Ään.)
TapVakL 4 § 1 mom
Asian aikaisempi käsittely
Tausta
Asentaja A oli työssään alkanut levittää paketissa ollutta 50 – 60 kiloa painavaa suojapeitettä, jolloin hänen oikean kätensä nimetön sormi oli tökännyt peitepakettia ja kipeytynyt. A:n oikean käden nimettömän sormen ojentajajänteen oli todettu repeytyneen irti kiinnityskohdastaan sormen kärkijäsenestä. A:lla oli todettu niin sanottu mallet finger.
Vakuutusyhtiön päätös 8.5.2008
Vakuutusyhtiö epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaisen korvauksen ja totesi, ettei A:n oikean käden nimettömän sormen ojentajajänteen katkeaminen ollut johtunut 23.4.2008 sattuneesta työtapaturmasta. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei tapaturman ja sormivaivan välillä ole ollut tapaturmavakuutuslain edellyttämää syy-yhteyttä vaan kyseessä on ollut tapaturmasta riippumaton vaiva.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 11.12.2008
A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Lautakunta totesi päätöksessään, että A oli 23.4.2008 saanut oikean käden nimettömän sormen ojentajajänteen repeämän. A oli levittänyt suojapeitettä, kun hänen oikea nimetön sormensa oli tökännyt peitepakettiin. Asiakirjojen perusteella A:lla ei ollut todettu viilto- tai ruhjevammaa sormen jänteissä eikä vahinkokuvauksen perusteella (kinnas kädessä) sellaista olisi voinut aiheutuakaan. Kysymyksessä oli siis ollut suljettu vamma. Oikeuskäytännön perusteella A:n oikean käden nimettömän sormen jännerepeämän korvaaminen tapaturman aiheuttamana edellyttäisi riittävän korkeaenergeettistä suljettua vammaa. Lautakunnan mukaan A:lle ei ollut näytetty aiheutuneen sellaista tapaturmaa, joka olisi ollut riittävän korkeaenerginen aiheuttamaan kyseisen vamman. Lautakunta katsoi, että A:lla ei ollut oikeutta saada korvausta sormen ojentajajänteen repeämästä.
Vakuutusoikeuden päätös 3.11.2009
Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä. Vakuutusoikeus katsoi, että kysymyksessä on ollut tyypillinen sormen ojentajajänteen spontaani repeämä, joka ei oikeuta korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Raija Valli, Annukka Suvioja, Jyrki Salmenkivi, Timo Sarparanta ja Leena Salminen. Esittelijä Noora Paajanen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A uudisti tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa esittämänsä vaatimukset. A vaati, että hänen oikean kätensä nimettömän sormen ojentajajänteen repeämän vahvistetaan johtuvan hänelle 23.4.2008 sattuneesta työtapaturmasta ja että hänelle suoritetaan tämän johdosta kaikki tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset sekä etuudet lainmukaisine korkoineen ja kustannukset mahdollisesti tarpeellisesta kuntoutuksesta. A vaati toissijaisesti, että työtapaturman katsotaan olennaisesti pahentaneen mainitun sormen muuta kuin työtapaturman aiheuttamaa vammaa tai sairautta.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) antoi siltä pyydetyn lausunnon. A antoi Valviran lausunnon johdosta lausuman. Vakuutusyhtiö antoi lausunnon johdosta lausuman vastaten samalla valitukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
1. Asentajana työskennellyt A on 23.4.2008 alkanut levittää paketissa ollutta 50 – 60 kiloa painavaa suojapeitettä moottorilohkon päälle, jolloin hän on tökännyt oikean kätensä nimettömän sormen peitepakettiin. A on tuntenut sormessaan vihlauksen, sormi on kipeytynyt ja ollut käppyrässä sekä turvoksissa A:n ottaessa kintaan pois kädestään.
2. Lääkärin tutkimuksissa seuraavana päivänä on todettu, että A:n oikean käden nimettömän sormen kärkinivel ei ole ojentunut ja se on ollut turvoksissa. Samana päivänä suoritetussa sormen röntgenkuvauksessa ei ole todettu luusto- eikä nivelmuutoksia. A:lla on katsottu olevan joko oikean käden nimettömän sormen ojentajalihasvamma tai jännevamma (mallet finger) taikka nämä yhdessä.
3. A:n oikean käden nimettömän sormen leikkauksessa 22.5.2008 on todettu sormessa niin sanottu mallet finger eli sormen ojentajajänteen repeäminen irti kiinnityskohdastaan ja sormen keskinivelessä niin sanottu joutsenkaula-epämuodostuma. Leikkauskertomuksen mukaan ojentajajänne on irronnut suoraan luusta, mutta luu on ollut täysin ehjä eikä jännettä ole jäänyt luun pintaan. Jänteen on todettu olevan varsin hyväkuntoinen ja paksu. Leikkauksessa ojentajajänne on kiinnitetty takaisin paikalleen, missä yhteydessä jännettä on myös jatkettu.
4. A:lta on evätty tapaturmavakuutuslain mukainen korvaus, koska oikean käden nimettömän sormen ojentajajänteen repeämän ei ole katsottu johtuneen hänelle sattuneesta tapaturmasta. Asiassa on kysymys siitä, onko mainittu ojentajajänteen repeämä syy-yhteydessä A:lle 23.4.2008 sattuneeseen tapaturmaan.
Lääketieteelliset arviot
5. A:ta hoitanut ja jännekorjauksen suorittanut kirurgi, ortopedi X on 30.6.2008 ja 5.1.2009 päivätyissä lausunnoissaan todennut olevan selvää, että A:n jännevaurio on syntynyt kyseisessä tilanteessa. A:lla ei ole ollut jännesairautta tai muuta jänteen vikaa, joka olisi altistanut vammalle. Jänteen leikkauksessa ei myöskään ole löytynyt jänteestä sellaiseen viittaavaa vikaa. Mainittu lääkäri on 5.1.2009 päivätyssä lausunnossaan todennut lisäksi, että vammamekanismi on ollut jopa varsin tyypillinen aiheuttamaan A:lla todetun jännevaurion. Lisäksi A:lle kehittynyt oikean käden nimettömän sormen keskinivelen niin sanottu joutsenkaula-epämuotoisuus on aiheutunut välillisesti ojentajajänteen katkeamisesta. A:ta hoitanut ortopedi Y on 7.1.2009 päivätyssä lausunnossaan katsonut, että A:lla todettu sulkeinen jännevamma on voinut syntyä kuvatulla tavalla ojennetun eli suorana olevan sormen saaman iskun seurauksena ja että kyseessä on siis ollut työtapaturma.
6. Valviran pysyvä asiantuntija, käsikirurgian dosentti Z on antanut 29.6.2010 päivätyn lausunnon. Hän on todennut, että niin sanottu mallet finger eli sormen ojentajajänteen repeäminen irti kiinnityskohdastaan on hyvin tavallinen tapaturma, joka ei välttämättä vaadi suurtakaan vammaenergiaa. Tyypillinen tapaturmamekanismi on esimerkiksi pallon osuminen ojennetun sormen kärkeen tai sormen tökkääminen ojennettuna esinettä vasten. Lausunnon mukaan A:n sormivamman aiheuttanut mekanismi on ollut tyypillinen mallet fingerin aiheuttaja. Lausunnossa on arvioitu, että A:n sormivamma on syntynyt kuvatun työtapaturman seurauksena eikä sormen virheasennon kehittymiseen ole liittynyt muita sairauksia.
7. Valvira on ilmoittanut lausuntonaan pysyvän asiantuntijansa lausunnossa esitettyyn arvioon viitaten, että asiakirjoista käytettävissä olevan selvityksen sekä lääketieteellisen kokemuksen perusteella A:n oikean käden nimettömän sormen ojentajajänteen repeämä sopii todennäköisesti 23.4.2008 sattuneen työtapaturman aiheuttamaksi.
Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätökset syy-yhteydestä esitetyn selvityksen perusteella
8. A:ta hoitaneiden lääkäreiden mukaan A:n nimettömän sormen ojentajajänteen irtoamista ei ole edeltänyt jänteen sairaus tai vamma. A:lle suoritetussa ojentajajänteen korjausleikkauksessa ei myöskään ole todettu sairaus- tai rappeumaperäisiä löydöksiä ojentajajänteen tai sormen kärkinivelessä vaan jänteen on todettu olleen hyväkuntoinen ja paksu. Myöskään oikean käden nimettömän sormen röntgenkuvauksessa ei ole todettu luusto- eikä nivelmuutoksia, jotka olisivat voineet myötävaikuttaa ojentajajänteen repeämän syntymiseen. A:lla ei myöskään ole ollut oikean käden nimettömän sormen vaivoja ennen kyseessä olevaa tapaturmaa. Toisaalta syy-yhteyttä vastaan puhuu se, että kysymyksessä on ollut varsin matalaenerginen tapahtuma. Vakuutusoikeuden päätöksessä todetuin tavoin kokemusperäisen lääketieteellisen näkemyksen mukaan kudosrappeuma altistaa spontaanille jännerepeämälle. Tämä viittaa rappeumaperäisten tekijöiden olemassaoloon.
9. Valviran ja sen pysyvän asiantuntijan lausuntojen sekä A:ta hoitaneiden lääkäreiden lausuntojen mukaan A:n oikean käden nimettömän sormen ojentajajänteen kiinnityskohdasta irtoaminen (mallet finger) on ollut hänelle 23.4.2008 sattuneen työtapaturman aiheuttama ilman että jänteen sairauden tai rappeuman on arvioitu myötävaikuttaneen ojentajajänteen irtoamiseen. Korkein oikeus katsoo, että A:n sormesta tehtyjen havaintojen ja niihin perustuvien lääketieteellisten lausuntojen vuoksi ei ole aihetta pitää kyseistä jännevauriota sairaus- tai rappeumaperäisenä.
10. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n oikean käden nimettömän sormen ojentajajänteen kiinnityskohdasta irtoaminen, jänteen repeämä, on syy-yhteydessä hänelle 23.4.2008 sattuneeseen työtapaturmaan.
Päätöslauselma
Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vahinkovakuutusyhtiö määrätään suorittamaan A:lle oikean käden nimettömän sormen ojentajajänteen kiinnityskohdasta irtoamisen (mallet finger) johdosta lainmukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos (eri mieltä), Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Marjut Jokela ja Pekka Koponen. Esittelijä Mira Koivumaa.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Raulos: Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on todettu, että umpinaiset traumaattiset jännerepeämät ovat harvinaisia, koska terve jänne on luja ja kestää huomattavasti venytystä. Spontaanisti eli ilman voimakasta ulkoista väkivaltaa tapahtuneita jännerepeämiä koskeneissa kontrolloiduissa tutkimuksissa on todettu, että tällä tavalla revenneet jänteet ovat mikroskooppisissa tutkimuksissa lähes aina osoittautuneet rappeutuneiksi, mikä on altistanut ne repeämiselle. Tutkimus on osoittanut, että ainakin kaupunkiyhteisöissä jännerappeuma on varsin yleinen löydös yli 35-vuotiailla, aikaisemmin terveillä henkilöillä. Kirjallisuuden mukaan tervekin jänne voi katketa, mutta se vaatii erityisen voimallista ponnistusta tai suurienergistä traumaa. Kirjallisuudessa on todettu, että sormen kärkijäsenen roikkuminen syntyy usein vähäisen tai mitättömän trauman seurauksena ja että syynä on tällöin ojentajajänteen rappeuma.
Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ojentajajänteen irtoaminen kiinnityskohdastaan, mikä on rinnastettavissa jänteen repeämiseen, on tapahtunut siten, että A, joka on ollut tapahtumahetkellä 55-vuotias, on ryhtynyt käsin levittämään suojapeitettä, jolloin hänen oikean kätensä nimetön sormi oli tökännyt suojapeitteeseen. Tapaturmasta esitetyistä kuvauksista, jotka ovat hieman vaihdelleet, saa sen käsityksen, että siihen liittynyt vammaenergia on ollut mitätön tai korkeintaan vähäinen.
A:ta hoitaneet lääkärit samoin kuin Valviran käyttämä pysyvä asiantuntija, jonka lausuntoon Valvira on yhtynyt, ovat pitäneet jänteen repeämää tapaturmaperäisenä. Pysyvän asiantuntijan lausunnossa on katsottu, ettei kysymyksessä oleva tapaturma välttämättä vaadi suurtakaan vammaenergiaa. Leikkauksessa ei kysymyksessä olevan sormen kärkinivelessä tai siihen kiinnittyvässä ojentajajänteessä ollut todettu sairaus- tai rappeumaperäisiä muutoksia.
Kirjallisuuden mukaan jänteen rappeuma voidaan luotettavasti todeta vain mikroskooppisissa tutkimuksissa, joita ei tässä tapauksessa ollut tehty. Sen vuoksi silmämääräisillä havainnoilla jänteen kunnosta ei ole ratkaisevaa merkitystä. On ilmeistä, että kysymyksessä ollut vammamekanismi voi sinänsä tyypillisesti aiheuttaa puheena olevan sormivamman. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella pidän kuitenkin tapahtumaan liittynyttä vammaenergiaa niin vähäisenä, etten pidä todennäköisenä, että se riittäisi terveen jänteen repeytymiseen. Näin ollen katson jääneen selvittämättä, että puheena oleva ojentajajänteen repeämä olisi todennäköisesti seurausta A:ta 23.4.2008 kohdanneesta tapaturmasta. Sen vuoksi harkitsen oikeaksi jättää vakuutusoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.