KKO:2020:70
Diaarinumero: VA2008/69
Esittelypäivä: 22.6.2010
Antopäivä: 20.10.2010
Taltio: 2049
Postivirkailija A oli joutunut 8.6.2000 työpaikallaan aseellisen ryöstön kohteeksi, minkä yhteydessä naamioitunut ryöstäjä oli pitänyt asetta A:n ohimolla. Vakuutusyhtiö oli suorittanut korvausta A:lle äkillisen stressireaktion aiheuttaman työkyvyttömyyden perusteella 11.8.2000 saakka. A:lla vuonna 2003 diagnosoidun traumaperäisen stressihäiriön ja sen seurauksena aiheutuneen masennuksen sekä mainituista sairauksista johtuneiden psyykkisten oireiden katsottiin myös 11.8.2000 jälkeen olevan syy-yhteydessä mainittuun tapaturmaan.
TapVakL 4 § 1 mom 1 kohta
Asian aikaisempi käsittely
Vakuutusyhtiön päätös 26.10.2005
Vakuutusyhtiö epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset 11.8.2000 jälkeen, koska 8.6.2000 sattuneen tapaturman aiheuttama työkyvyn alentuma oli ollut alle kymmenen prosenttia. A:lle työtapaturmana korvatun stressireaktion ei katsottu aiheuttaneen työkyvyttömyyttä enää 11.8.2000 jälkeen. Työkyvyttömyyden katsottiin tämän jälkeen johtuvan molempien lonkkien nivelrikosta, lanneselän kulumasta, ison sarvennoisen limapussitulehduksesta ja masentuneisuudesta. Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n tapaturman ja mainittujen vaivojen välillä ei ole ollut tapaturmavakuutuslain edellyttämää syy-yhteyttä, vaan kyseessä oli ollut tapaturmasta riippumaton sairaus.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 19.4.2006
A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakunta katsoi päätöksessään, että A:n työkyvyttömyysjaksot ja sairaanhoidon tarve 11.8.2000 jälkeisellä ajalla eivät olleet enää johtuneet tapaturmasta, josta aiheutuneesta akuutista stressireaktiosta johtunut työkyvyttömyys ja sairaanhoidon tarve oli tullut korvatuksi jo tätä ennen. A:n pitkittynyt psyykkinen oireilu tai hänen somaattiset sairautensa eivät todennäköisesti ole olleet syy-yhteydessä tapaturmaan. Lautakunta katsoi, että kysymyksessä ei myöskään ole ollut työtapaturman seurauksena korvattava, todennäköisesti työtapaturmasta aiheutunut muun kuin työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden olennainen paheneminen. A:lla ei ole ollut tälläkään perusteella oikeutta tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen 11.8.2000 jälkeiseltä ajalta.
Vakuutusoikeuden päätös 13.11.2007
Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Olli Olanterä, Annukka Suvioja, Jyrki Salmenkivi, Minna Etu-Seppälä ja Nikolas Elomaa. Esittelijä Juhana Ritola.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että vakuutusoikeuden päätös oli kumottava ja että vakuutusyhtiö oli velvoitettava suorittamaan hänelle kaikki tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset myös 11.8.2000 jälkeiseltä ajalta.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto antoi siltä pyydetyn lausunnon. Vakuutusyhtiö antoi lupa- ja valvontaviraston lausunnon johdosta selityksen vastaten samalla valitukseen. A antoi lausunnon johdosta selityksen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
1. Postivirkailija A on 8.6.2000 työskennellyt postitoimiston kassalla, kun postiin on tehty aseellinen ryöstö. Naamioitunut ryöstäjä on pitänyt katkaistua haulikkoa A:n ohimolla, jolloin A on pelännyt aseen laukeavan ja henkensä olevan vaarassa. Vain noin kuukautta myöhemmin 18.7.2000 A on työpaikallaan joutunut uuteen uhkaavaan tilanteeseen, kun postiin oli toimitettu pommikirjeeksi merkitty kirje. A on joutunut toimimaan todistajana ryöstöä koskevassa oikeudenkäynnissä vuonna 2001 ja kohdannut tuolloin ryöstäjän.
2. A on käynyt pian tapahtumien jälkeen lääkärissä, joka on määrännyt hänelle sairauslomaa ensimmäisellä kerralla yhden päivän ja toisella kerralla ajaksi 19.7. – 11.8.2000. Molemmilla kerroilla diagnoosina on ollut F43 reactio e stressu severi, johon luokkaan kuuluvat sekä äkillinen stressireaktio että traumaperäinen stressireaktio. A:lle on vähitellen, vuosien kuluessa kehittynyt erilaisia psyykkisisiä ja fyysisiä vaivoja, joiden vuoksi hän on ollut usein hoidossa ja sairauslomalla, viimeksi ajan 4.1.2007 – 31.10.2008.
3. Vakuutusyhtiö on suorittanut A:lle 8.6.2000 sattuneen tapaturman (postiryöstön) aiheuttamasta stressireaktiosta tapaturmavakuutuslakiin perustuvia korvauksia ajalta 19.7. – 11.8.2000. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko A:lle ajan myötä kehittyneet traumaperäiseen stressihäiriöön ja masennukseen liittyvät psyykkiset oireet sekä lonkka- ja selkävaivat myös 11.8.2000 jälkeen syy-yhteydessä 8.6.2000 sattuneeseen työtapaturmaan.
A:n terveydentilan muutokset ja lääketieteelliset selvitykset
4. A on hakeutunut heinäkuun alussa 2000 lääkäriin vasemman lonkan vaivojen vuoksi kertoen lisäksi postiryöstöstä ja tilanteen aiheuttamasta hengen menettämisen uhasta. A:lla on todettu vasemman lonkan alueella limapussintulehdus.
5. Käydessään lääkärillä 19.7.2000 pommikirjeen löytymisen jälkeen A on kertonut miettivänsä edelleen ryöstöä, johon hän on yhdistänyt myös pommikirjeen. Sairausloman päätyttyä A on jäänyt vuosilomalle ja on tämän jälkeen aloittanut työt toisella paikkakunnalla päästäkseen eroon ahdistavista muistoista.
6. A on hakeutunut lokakuussa 2002 lääkäriin työuupumukseksi luonnehditun oireilun vuoksi. A on kertonut olevansa henkisesti ja fyysisesti aivan lopussa. Masennusta hänellä ei kuitenkaan ollut todettu. A on tavannut psykologia useita kertoja ja ollut pitkällä sairauslomalla. Uupumuksen helpotettua tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat nousseet esiin. Marras- ja joulukuussa 2002 tehdyissä kuvantamistutkimuksissa on todettu sairausperäisiä muutoksia lannerangassa ja molemmissa lonkissa.
7. Tuki- ja liikuntaelinoireiden sekä uupumisen vuoksi A on ollut kuntoutuksessa huhti- ja kesäkuussa 2003. A:n kuntoutuksesta laaditussa, 27.6.2003 päivätyssä kuntoutusselosteessa on todettu, että A:n alaselän ja lonkkien oireilu johtuu rappeumamuutoksista ja nivelrikosta. Kuntoutusselosteen mukaan A:n kuntoutuskurssin aikana on tullut selkeästi esiin myös posttraumaattinen stressioireisto, joka on liittynyt työssä koettuun aseelliseen ryöstöön. A:n ongelmat työssä selviytymisessä ovat kasvaneet, ja syksystä 2004 lähtien hän on ollut useita jaksoja sairauslomalla.
8. A on ollut masennus- ja ahdistusoireilun vuoksi psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla helmikuussa 2005. Psykiatrian erikoislääkärin Q:n 21.2.2005 päivätyn lausunnon mukaan A:lla on ollut ahdistusoireilua ryöstön jälkeen ja hänelle on tullut mieleen yhtäkkisiä ahdistavia mielikuvia ryöstöstä. Tämä oireilu on jatkunut ja ollut kuormittavaa. Lausunnon mukaan A:n masennusoireet olivat voimistuneet syksystä 2004 alkaen ja A oli ollut keskivaikean masennuksen ja traumaperäisen stressireaktion aiheuttaman ahdistusoireilun johdosta työkyvytön.
9. Q on 9.11.2005 päivätyssä lausunnossaan todennut, että ryöstötilanne on traumatisoinut voimakkaasti A:ta ja jäänyt vaivaamaan tämän alitajuntaan. Lausunnossa on katsottu, että postiryöstö on aiheuttanut A:lle posttraumaattisen stressihäiriön voimakkaine ja hallitsemattomine ahdistusoireineen. Ahdistusoireilu on kuormittanut A:ta altistaen hänet tilanteen pitkittyessä myös tästä seuranneelle masennukselle. Lausunnon mukaan tapaturman ja mainitun oireilun välillä on suora syy-yhteys. A:ta hoitanut erikoispsykologi W on 26.5.2006 päivätyssä lausunnossaan todennut, että A on käynyt psyykkisen trauman hypnoosihoidossa useita kertoja kesällä 2003. Tutkimuksen perusteella A:lla on ollut varsin vakava posttraumaattinen stressireaktio. Yleishaastattelussa ei ole ilmennyt ryöstön lisäksi mitään erityisiä muita traumaattisia taustatekijöitä. A:ta hoitanut psykiatrian erikoislääkäri X on 14.9.2007 päivätyssä lausunnossaan todennut, että A ei ole päässyt yli traumatilanteesta ja että hän on edelleen hyvin säikkyvä, reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin paniikinomaisella ahdistustilalla ja kärsii jatkuvasta turvattomuuden tunteesta. Lausunnon mukaan A on uupunut ryöstön johdosta ja hänen posttraumaattinen ahdistuksensa on jatkunut edelleen ja kroonistunut. A:n oireilu on jatkunut ja hän on ollut traumaperäisen stressireaktion ja masennuksen vuoksi työkyvytön viimeksi ajan 4.1.2007 – 31.10.2008.
10. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston pysyvä asiantuntija, lääketieteen ja kirurgian tohtori, ortopedian ja traumatologian dosentti Z on antanut 30.7.2008 päivätyn lausunnon. Hän on esittänyt lausunnossaan, että A:n molemmissa lonkissa on nivelrikkoa ja että todetut muutokset ovat todennäköisesti nivelrikon eivätkä erillisen limapussintulehdussairauden aiheuttamia. Lanneselän alueella on ollut välilevyrappeumaa ja pikkunivelten rappeutuman aiheuttamia muutoksia. Z on esittänyt käsityksenään, että yksiselitteistä yhteyttä ei voi osoittaa tapaturman sekä A:n niveloireiden ja masennuksen välillä.
11. Lupa- ja valvontaviraston pysyvä asiantuntija, lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Y on 21.11.2008 antamassaan lausunnossa todennut yhteenvetona, että A kärsii pitkittyneestä traumaperäisestä stressihäiriöstä, jota voidaan pitää vuosia kestäneen kroonistuvan oireilun vuoksi tuhoisaa kokemusta seuraavana persoonallisuuden muutoksena. Oireilu on edelleen invalidisoivaa. A:n ruumiillisten sairauksien (nivelvaivat, bursiitti) syy-yhteys tapaturmaan on sitä vastoin erittäin epätodennäköinen, joskin oireiden kokeminen tavallista voimakkaampina kriisitilanteissa on jokseenkin todennäköisesti traumatisoitumisesta seuraava psykologinen ilmiö.
12. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on 28.1.2010 ilmoittanut lausuntonaan, että A:n asiakirjoista tarkemmin ilmenevien pitkittyneen traumaperäisen stressihäiriön ja masennuksen voidaan katsoa todennäköisesti olevan syy-yhteydessä 8.6.2000 sattuneeseen tapaturmaan. Sen sijaan A:lla todettujen molempien lonkkien nivelrikon, lanneselän rappeumamuutosten ja reisiluun ison sarvennoisen limapussintulehduksen ei voida katsoa olevan syy-yhteydessä mainittuun tapaturmaan.
Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätökset esitetyn selvityksen perusteella
Lonkka- ja selkävaivojen syy-yhteys tapaturmaan
13. A:lle ei ole aiheutunut rumiinvammaa 8.6.2000 tehdyn ryöstön yhteydessä. A:n molempien lonkkanivelten ja lannerangan kuvantamistutkimuksissa ei myöskään ole todettu tapaturmaperäisiä muutoksia. Lääketieteellisessä selvityksessä A:n molempien lonkkanivelten ja selän vaivojen on arvioitu johtuvan sairausperäisistä tekijöistä.
14. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:ta 8.6.2000 kohdannut ryöstö ei ole todennäköisesti syy-yhteydessä hänen selkä- ja lonkkavaivoihinsa vaan mainitut vaivat ovat todennäköisesti johtuneet kuvantamistutkimuksissa todetuista sairausperäisistä muutoksista. Koska A ei ole saanut 8.6.2000 sattuneessa tapaturmassa selkään tai lonkkiin kohdistuvia ruumiinvammoja, mainittu tapaturma ei myöskään ole olennaisesti pahentanut A:n muun kuin tapaturman aiheuttamaa vammaa tai sairautta.
Traumaperäisen stressihäiriön syy-yhteys tapaturmaan
15. A:ta on 8.6.2000 kohdannut aseellinen ryöstö, johon on liittynyt kuoleman uhka. Asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan ryöstö on järkyttänyt A:ta voimakkaasti ja hänelle on määrätty sairauslomaa diagnoosilla F43 reactio e stressu severi, johon luokkaan myös traumaperäinen stressihäiriö kuuluu. Ryöstö on aiheuttanut A:lle välittömiä psyykkisiä oireita, vaikka oireisto on tullut merkittävästi esiin vasta viiveellä. Pommikirjeen löytyminen postikonttorissa 18.7.2000 sekä ryöstöön liittyvä oikeudenkäynti vuonna 2001 ja syytetyn kohtaaminen mainitussa tilanteessa ovat toimineet asiassa ryöstöstä muistuttavina ja ahdistusta laukaisevina tilanteina. Oireisto on sittemmin vaikeutunut aiheuttaen A:lle voimakasta ahdistusoireilua ja työkyvyttömyyttä. Asiassa esitetyssä lääketieteellisessä selvityksessä A:lla esiintyneet ja vähitellen 11.8.2000 jälkeen ilmenneet psyykkiset oireet on määritelty vuonna 2003 traumaperäiseksi stressihäiriöksi ja sittemmin tämän ohella masennukseksi.
16. Asiassa esitetyissä A:n hoitavien lääkäreiden ja asiantuntijoiden lausunnoissa traumaperäisen stressihäiriön on katsottu olevan syy-yhteydessä 8.6.2000 sattuneeseen ryöstöön. Käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella A:lle ei ole sattunut ryöstöön verrattavaa muuta sellaista tilannetta, joka olisi voinut aiheuttaa hänelle traumaperäisen stressihäiriön. A:lla ei myöskään ole todettu ennen tapaturmaa mielenterveyden häiriöitä, jotka olisivat voineet altistaa traumaperäisen stressihäiriön kehittymiselle taikka vaikeuttaa siitä toipumista tai sen diagnosoimista.
17. Esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:lle on 8.6.2000 sattuneen työtapaturman seurauksena aiheutunut traumaperäinen stressihäiriö, joka on aiheuttanut hänelle 11.8.2000 jälkeisellä ajalla psyykkisiä oireita, joita on käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan ollut viimeksi ajalla 4.1.2007 – 31.10.2008.
Masennuksen syy-yhteys tapaturmaan
18. Traumaperäisestä stressihäiriöstä johtuvan oireilun pitkittyessä A on sairastunut lisäksi masennukseen. Asiassa esitetyssä lääketieteellisessä selvityksessä masennusta on pidetty traumaperäisen stressihäiriön seurauksena. Edellä todetulla tavalla A:lla ei ole ollut ennen tapaturmaa mielenterveyden häiriöitä. A:n työ- tai yksityiselämässä ei myöskään ole kuvattu sattuneen merkittäviä masennukselle altistavia tapahtumia. Korkein oikeus toteaa, että lääketieteellisen tietämyksen mukaan masennus voi kehittyä myös traumaperäisen stressihäiriön seurauksena. Korkein oikeus katsoo Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston lausunnon ja muun asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että on todennäköisempää, että A:lle kehittynyt masennus on traumaperäisen stressihäiriön seurausta kuin että se olisi johtunut muista syistä.
19. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus päätyy katsomaan, että A:n masennus on traumaperäisen stressihäiriön seurausta ja että masennus on aiheuttanut A:lle 11.8.2000 jälkeisellä ajalla psyykkisiä oireita, joita on käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan ollut viimeksi ajalla 4.1.2007 – 31.10.2008. Edellä esitetyn perusteella masennus on siis syy-yhteydessä 8.6.2000 sattuneeseen työtapaturmaan.
Päätöslauselma
Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vakuutusyhtiö määrätään suorittamaan A:lle 11.8.2000 jälkeen psyykkisiä oireita aiheuttaneiden traumaperäisen stressihäiriön ja sen seurauksena aiheutuneen masennuksen johdosta lainmukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela ja Jorma Rudanko. Esittelijä Mira Koivumaa.