KKO:2010:44
Diaarinumero: VA2009/195
Esittelypäivä: 4.5.2010
Antopäivä: 24.6.2010
Taltio: 1354
Sähköasentaja A oli altistunut työssään asbestille. Kysymys siitä, voitiinko retroperitoneaalista fibroosia pitää todennäköisesti pääasiallisesti A:n työstä johtuvana ja siten ammattitautina korvattavana tai voitiinko työssä tapahtuneen asbestille altistumisen katsoa olennaisesti pahentaneen kyseessä olevaa sairautta.
AmmattitautiL 1 §
Asian aikaisempi käsittely
Asian tausta
Sähköasentaja A oli altistunut asbestille työssään 1960 – 1990-luvuilla. A:n oli vuonna 1995 todettu sairastavan retroperitoneaalista fibroosia. A oli lisäksi potenut ainakin 1980-luvun loppupuolelta alkaen kohonnutta verenpainetta, jonka hoitamiseksi hän oli käyttänyt beetasalpaajalääkitystä. A oli tupakoinut vuosien 1964 – 1983 aikana 1 – 2 savukerasiaa päivässä.
Valtiokonttorin päätös 14.6.2006
A:n haettua korvausta retroperitoneaalisen fibroosin perusteella vakuutuslaitoksena oleva Valtiokonttori eväsi korvaukset sillä perusteella, että kyseessä oleva sairaus ei ollut ammattitautilain edellyttämällä tavalla aiheutunut A:n työstä eikä kysymyksessä ollut myöskään muun kuin ammattitaudiksi katsottavan sairauden olennainen paheneminen.
Valtiokonttori oli ennen yllä mainitun päätöksensä antamista hankkinut A:n ammattitautiasiassa lausunnot pölykeuhkosairauksien asiantuntijaryhmältä sekä tapaturma-asiain korvauslautakunnalta.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 7.2.2007
A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakunta katsoi päätöksessään, että A:lla todettu retroperitoneaalinen fibroosi ei ollut todennäköisesti pääasiallisesti asbestialtistumisen aiheuttama ammattitautina korvaukseen oikeuttava sairaus. Kysymyksessä oli melko harvinainen sairaus. Sen ja asbestin välisestä syy-yhteydestä oli vähäistä tutkimusperäistä lääketieteellistä selvitystä. Muutoksenhakulautakunta lausui, että asiakirjoihin liitetyssä lääketieteellisessä artikkelissa oli muun muassa todettu, että alle 10 altistumisvuotta asbestille lisäsi riskiä sairastua retroperitoneaaliseen fibroosiin noin 4,5-kertaiseksi ja yli 20 askivuoden tupakoinnin lisäävän riskiä 4,7-kertaiseksi. Kyseinen tutkimus oli käsittänyt 43 retroperitoneaalista fibroosia sairastavaa henkilöä ja viisinkertaisen määrän verrokkeja.
A:n asbestialtistuminen oli esitetyn selvityksen mukaan tosin jatkunut useita vuosia mutta sen ei voitu arvioida olleen määrältään merkittävä, kun otettiin huomioon, että keuhkotutkimuksissa ei ollut todettu asbestin aiheuttamiin sairauksiin, kuten esimerkiksi plakkitautiin tai asbestoosiin, viittaavia löydöksiä. Retroperitoneaalisen fibroosin taustalla olivat todennäköisemmin pääasiallisesti muut syyt kuin A:n altistuminen asbestille. Kysymyksessä ei myöskään ollut asbestialtistumisen aiheuttama muun sairauden olennainen paheneminen. A:lla ei näin ollen ollut oikeutta saada korvausta ammattitautilain perusteella.
Vakuutusoikeuden päätös 8.9.2009
Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.
Vakuutusoikeus oli ennen päätöksensä antamista pyytänyt Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta lausunnon A:n ammattitauti-asiassa.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Eeva Wahlberg, Anna Raivio, Eero Hyvärinen, Minna Etu-Seppälä ja Leena Salminen. Esittelijä Taru Vesterberg.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja että hänellä todettu retroperitoneaalinen fibroosi ja myös siitä aiheutuneet muut sairaudet korvataan ammattitautina.
Valtiokonttori vastasi A:n muutoksenhakemukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
1. A, joka on ammatiltaan sähköasentaja, on vuosien 1962 – 1999 aikana eri työnantajien palveluksessa työskennellessään altistunut asbestille sähkötöissä, konehuolloissa, korjaustehtävissä sekä purkaessaan asbestipitoisia eristeitä. Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) työlääketieteen poliklinikan 28.2.2005 päivätystä lääkärinlausunnosta käy ilmi, että A:lla on 1.11.2004 keuhkoputkentähystyksen yhteydessä suoritetussa bronkoalveolaarisessa huuhtelussa (BAL) todettu huuhtelunesteessä asbestikappaleita määrä, joka viittaa työperäiseen asbestialtistumiseen. Valtiokonttorin A:n ammattitautiasiassa hankkimassa pölykeuhkosairauksien asiantuntijaryhmän lausunnossa A:n on arvioitu altistuneen työssään asbestille kokonaisuudessaan alle kymmenen kuituvuoden verran.
2. A:lla on todettu joulukuussa 1994 suoritetussa ylävatsan ultraäänitutkimuksessa molemminpuolinen vesimunuainen. Tammikuussa 1995 suoritetussa ylempien virtsateiden röntgentutkimuksessa A:lla on todettu molemmissa virtsanjohtimissa muutoksia, joiden on katsottu sopivan retroperitoneaaliseen fibroosiin. A:lle suoritetussa tietokonetomografiatutkimuksessa on myös tullut esille edellä mainittuun sairauteen sopiva löydös. A:ta hoitaneet lääkärit ovat diagnosoineet hänellä retroperitoneaalisen fibroosin ja katsoneet, että vesimunuainen on seurausta sanotusta sairaudesta. A:n vasemman munuaisen toiminta on vähitellen heikentynyt siinä määrin, että se on syyskuussa 2001 jouduttu poistamaan. Asiassa esitetystä selvityksestä käy lisäksi ilmi, että A on potenut ainakin 1980-luvun loppupuolelta alkaen kohonnutta verenpainetta. A on käyttänyt viimeksi mainitun vaivansa hoitamiseksi beetasalpaajalääkitystä. Asiassa esitetystä selvityksestä käy myös ilmi, että A on tupakoinut vuosien 1964 – 1983 aikana 1 – 2 savukerasiaa päivässä, minkä pölykeuhkosairauksien asiantuntijaryhmä on asiassa antamassaan lausunnossa arvioinut vastaavan yhteensä 19 – 38 askivuotta.
3. A on hakenut korvauksia ammattitautilainsäädännön perusteella katsoen retroperitoneaalisen fibroosin aiheutuneen hänen altistumisestaan työssä asbestille.
4. Ammattitautilain (1343/1988) 1 §:n 1 momentin mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka säännöksessä mainituissa laeissa tarkoitetussa työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Mitä ammattitautilain 1 §:n 1 momentissa on säädetty ammattitaudista, sovelletaan ammattitautilain 1 §:n 2 momentin mukaan myös muun kuin työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi katsottavan vamman tai sairauden olennaiseen pahenemiseen tämän pahenemisen ajalta. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko A:n retroperitoneaalista fibroosia todennäköisesti pitää pääasiallisesti asbestille työssä tapahtuneesta altistumisesta johtuvana ja siten ammattitautina korvattavana. Mikäli A:n retroperitoneaalista fibroosia ei voida pitää ammattitautilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna ammattitautina, kysymys on siitä, voidaanko asbestille työssä tapahtuneen altistumisen katsoa olennaisesti pahentaneen mainittua sairautta ammattitautilain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Lääketieteelliset arviot
5. Pölykeuhkosairauksien asiantuntijaryhmä on Valtiokonttorille antamassaan lausunnossa ilmoittanut pitävänsä A:lla todettua retroperitoneaalifibroosia pääasiallisesti asbestin aiheuttamana sairautena. TYKS:n työlääketieteen poliklinikan lääkärinlausunnossa 28.2.2005 on katsottu, että A:n retroperitoneaalinen fibroosi johtuu todennäköisesti pääasiallisesti merkittävästä asbestialtistumisesta.
6. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston pysyvä asiantuntija, lääketieteen ja kirurgian tohtori, sisätautien, keuhkosairauksien ja keuhkosairauksien allergologian erikoislääkäri, sisätautien dosentti X on todennut lausunnossaan, että A:n sairastama retroperitoneaalinen fibroosi sopisi enemmän muun kuin asbestin aiheuttamaksi sairaudeksi. X:n mukaan A:lla on kuitenkin kohtalaisen merkittävä asbestialtistus taustalla ja näyttö asbestialtistumisen ja retroperitoneaalisen fibroosin välisestä yhteydestä on lääketieteellisessä kirjallisuudessa edelleen vahvistunut. X on kokonaisarvioinnissaan katsonut, että A:n retroperitoneaalinen fibroosi tulisi korvata asbestin aiheuttamana ammattitautina, vaikka hänellä ei ole todettukaan aiemmissa tutkimuksissa asbestialtistumiseen sopivia tyypillisiä keuhkomuutoksia.
7. Sanotun viraston toinen pysyvä asiantuntija, lääketieteen ja kirurgian tohtori, työterveys- ja terveydenhuollon erikoislääkäri Y on todennut lausunnossaan tutkimustiedon perusteella olevan mahdollista, että asbestialtistus voi lisätä riskiä sairastua retroperitoneaalifibroosiin erityisesti, jos samalla todetaan asbestin aiheuttamaa keuhkopussin paksuuntumaa. A:lla ei ole tehdyissä keuhko- tai muissa tutkimuksissa todettu asbestin aiheuttamia tyypillisiä muutoksia. Y on todennut johtopäätöksenään, että vaikka A on altistunut työssään asbestille, hänen retroperitoneaalisen fibroosinsa ei voida kuitenkaan katsoa todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen asbestista eikä asbestialtistumisen voida myöskään katsoa aiheuttaneen sairauden olennaista pahenemista.
8. Edellä esitettyihin asiantuntijoiden arvioihin viitaten mainittu virasto on ilmoittanut lausuntonaan, että A:lla todetun retroperitoneaalisen fibroosin ei voida katsoa todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen työssä tapahtuneesta asbestialtistuksesta eikä sen siten voida katsoa olevan asbestin aiheuttamana ammattitautina korvattava. Viraston käsityksen mukaan kysymyksessä ei myöskään ole asbestialtistumisen aiheuttama muun sairauden olennainen paheneminen.
Korkeimman oikeuden kannanotto
9. Ammattitautiasetuksen (1347/1988) 3 §:ssä on luettelo tavallisimmista ammattitaudeista ja niitä aiheuttavista fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista tekijöistä. Ammattitautidiagnostiikan edellyttämän yleisen syy-seuraussuhteen katsotaan täyttyneen, jos altisteen ja sairauden välinen yhteys ilmenee kyseisestä luettelosta. Retroperitoneaalista fibroosia ei ole mainittu tässä altisteiden ja ammattitautien luettelossa. Korkein oikeus toteaa, että luettelo ei kuitenkaan ole tyhjentävä. Sairaus voidaan korvata ammattitautina, vaikka sitä ja sen aiheuttanutta fysikaalista, kemiallista tai biologista altistetta ei olisikaan mainittu asetuksessa, jos sairaus todennäköisesti pääasiallisesti johtuu työstä.
10. Edellä kohdassa 5 mainitussa TYKS:n työlääketieteen poliklinikan lääkärinlausunnossa on viitattu vuonna 2004 julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan asbestille altistuminen alle kymmenen kuituvuoden verran nostaa riskin sairastua retroperitoneaaliseen fibroosiin 5,54-kertaiseksi. X on kohdassa 6 kerrotussa lausunnossaan puolestaan todennut, että tutkimustiedon perusteella asbestialtistumisen on arvioitu lisänneen retroperitoneaalisen fibroosin riskin noin viisinkertaiseksi. Pölykeuhkosairauksien asiantuntijaryhmän kohdassa 5 esitetyn lausunnon mukaan myös beetasalpaajalääkityksen ja tupakoinnin tiedetään olevan retroperitoneaalisen fibroosin riskitekijöitä. X on lisäksi käsitellyt kyseisessä lausunnossaan 13.11.2008 julkaistua uudempaa tutkimusta ja todennut siinä tulleen johtopäätökseksi, että asbestille altistuneilla retroperitoneaalista fibroosia sairastavilla potilailla oli tyyppipiirteenä keuhkopussin paksuuntuminen.
11. Asiassa on riidatonta, että A on altistunut työssään asbestille. A:lla ei ole keuhkojen kuvantamistutkimuksissa kuitenkaan tullut ilmi keuhkopussin muutoksia eikä hänelle suoritetussa BAL-tutkimuksessa todettu asbestikappalepitoisuus myöskään viittaa voimakkaaseen asbestialtistukseen. A:n asbestille altistumisen ollessa alle kymmenen kuituvuotta hänen yksinomaan asbestista johtuva riskinsä sairastua retroperitoneaaliseen fibroosiin on arvioitavissa noin viisinkertaiseksi. Pölykeuhkosairauksien asiantuntijaryhmä on edellä kohdassa 5 mainitussa lausunnossaan todennut, ettei A ole käyttänyt beetasalpaajalääkitystä, vaikka näin ei ole asiantila ollut. Asiassa esitetystä selvityksestä käy nimittäin ilmi, että A on tupakoinut 19 – 38 askivuoden verran sekä myös käyttänyt beetasalpaajalääkitystä, mitkä kumpikin ovat retroperitoneaalisen fibroosin riskitekijöitä.
12. Korkein oikeus toteaa, että A:n asbestille altistuminen on lisännyt hänen riskiään sairastua retroperitoneaaliseen fibroosiin. A:lla on kuitenkin todettu olleen muitakin retroperitoneaalifibroosin riskitekijöitä eikä hänellä ole tullut keuhkojen kuvantamistutkimuksissa esille sellaisia keuhkomuutoksia, jotka ovat tyypillisiä asbestille altistuneilla retroperitoneaalista fibroosia sairastavilla potilailla. Arvioidessaan asiassa esitettyä selvitystä Korkein oikeus päätyy katsomaan, että A:n retroperitoneaalista fibroosia ei voida pitää todennäköisesti pääasiallisesti hänen sähköasentajan työstään johtuvana. Korkein oikeus katsoo, ettei esitetyn lääketieteellisen ja muun selvityksen perusteella voida myöskään pitää todennäköisenä, että A:n retroperitoneaalinen fibroosi olisi olennaisesti pahentunut sen vuoksi, että hän on altistunut työssään asbestille.
(Korkeimman oikeuden päätöksen kohta 13 ei sisälly selosteeseen.)
14. Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.
Päätöslauselma
Vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen, Marjut Jokela ja Jorma Rudanko. Esittelijä Johanna Palovaara.