KKO:2010:33
Diaarinumero: VA2008/158
Esittelypäivä: 29.4.2010
Antopäivä: 14.5.2010
Taltio: 976
Kenkätehtaan palveluksessa urakka- ja vaihetyössä toimineen jalkinetyöntekijän molempien ranteiden rannekanavaoireyhtymän katsottiin Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla aiheutuneen ammattitautilain 1 §:n 1 momentissa ja 4 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla todennäköisesti pääasiallisesti fysikaalisista tekijöistä hänen työssään.
AmmattitautiL 1 § 1 mom
AmmattitautiL 4 a § 2 mom
Asian aikaisempi käsittely
Asian tausta
Jalkinetyöntekijä A oli työskennellyt kenkätehtaan palveluksessa kengän pohjan ja päällisen yhtymäkohdan (siulan) viimeistelytyössä vuodesta 1981 alkaen. Työ oli ollut vaihe- ja urakkatyötä, jossa kenkiä oli nostettu kengän varresta peukalo-sormet pihtiotteella joko vasemmalla kädellä vasemmanpuoleiselta kuljetinradalta tai oikealla kädellä oikeanpuoleisesta kuljetusvaunusta. Tarkastettavaa kenkää oli pyöritettävä ympäri molemmin käsin. Tarvittavat viimeistelytyöt oli tehty maalisiveltimen, kolvin tai puukon avulla oikealla kädellä. Pintavirheet oli korjattu levittämällä maalintapaista korjauspastaa korjattavaan kohtaan. Osa pintavirheistä oli silotettu ennen maalaamista kuuman kolvin avulla. Osassa kenkämalleista oli käytetty veistä kengän pohjan korjaustoimenpiteissä. Viimeistelyn jälkeen tarkastettu kenkä oli laitettu takaisin kuljetusvaunuun tai kuljetinradalle. A oli käsitellyt noin 2000 kenkää kahdeksan tunnin työpäivän aikana. Kengistä 80 prosenttia oli otettu vasemmanpuoleiselta kuljetinradalta ja 20 prosenttia oikeanpuoleisesta kuljetusvaunusta. Kenkien paino oli vaihdellut 200 – 1200 gramman välillä. Kenkien keskipaino oli ollut noin 500 – 600 grammaa.
Vakuutusyhtiön päätös 27.9.2006
Vakuutusyhtiö epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaisen korvauksen, koska A:lla todettu rannekanavaoireyhtymä ei ollut aiheutunut hänen työstään. Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n työ ei ollut sisältänyt riittävän pitkäaikaisesti sellaisia kuormitustekijöitä, joita rannekanavaoireyhtymän korvaaminen ammattitautina oli edellyttänyt. Työliikkeiden ja rannekanavaoireyhtymän välillä ei ollut riittävää syy-seuraussuhdetta sairauden korvaamiseksi ammattitautina vaan kyseessä oli rakenteellisten ja sisäsyntyisten tekijöiden aiheuttama sairaus.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 9.5.2007
A haki muutosta vakuutusyhtiön päätökseen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakunta katsoi päätöksessään, että A:lla todettu molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä ei ollut todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut hänen työnsä fysikaalisista tekijöistä. A:n työ oli ollut yläraajoja ja käsiä kuormittavaa, mutta käsien liikkeet olivat olleet eri suuntaisia eivätkä oleellisesti pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia. A oli tehnyt työtä jo vuodesta 1981 alkaen eikä työssä ollut esitetty tapahtuneen oleellisia muutoksia. Rannekanavaoireyhtymän molemminpuolisuus oli viitannut rakenteellisiin ja sisäsyntyisiin tekijöihin sairauden taustalla. Molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän syy-yhteys A:n työhön oli epätodennäköinen eikä sitä korvattu ammattitautina.
Eri mieltä ollut jäsen hyväksyi valituksen ja katsoi lausumillaan perusteilla, että A:lla todettu molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä oli todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut hänen työstään ja A:lla oli oikeus ammattitautikorvaukseen.
Vakuutusoikeuden päätös 20.5.2008
Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Raija Valli, Anna Raivio, Seppo Seitsalo, Timo Sarparanta ja Leena Salminen (eri mieltä). Esittelijä Konstantin Laakkonen (mietintö).
Esittelijä Laakkonen ehdotti lausumillaan perusteilla, että tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumotaan ja vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle lain mukainen korvaus molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän johdosta.
Eri mieltä ollut jäsen Salminen hyväksyi esittelijän mietinnön.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että vakuutusoikeuden päätöstä muutetaan siten, että hänelle myönnetään tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset rannekanavaoireyhtymän johdosta ja asia palautetaan vakuutusyhtiölle tästä johtuvia toimenpiteitä varten.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto antoi siltä pyydetyn lausunnon. Vakuutusyhtiö antoi lupa- ja valvontaviraston lausunnon johdosta selityksen vastaten samalla valitukseen. A ei antanut lausunnon johdosta selitystä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. A on työskennellyt jalkinetyöntekijänä kenkätehtaalla kengän pohjan ja päällisen yhtymäkohdan (siulan) viimeistelytyössä vuodesta 1981 alkaen. Työ on ollut vaihe- ja urakkatyötä, jossa kenkiä on nostettu kengän varresta pihtiotteella joko vasemmanpuoleiselta kuljetinradalta vasemmalla kädellä tai oikeanpuoleisesta kuljetusvaunusta oikealla kädellä. Kenkiä tarkastettaessa niitä on pyöritetty ympäri molempia käsiä käyttäen. Kengän pintavirheet on korjattu tarvittaessa maalisiveltimen, kolvin tai puukon avulla oikealla kädellä. Pintavirheet on korjattu levittämällä maalintapaista korjauspastaa korjattavaan kohtaan. Osa pintavirheistä on silotettu ennen maalaamista kuuman kolvin avulla. Osassa kenkämalleista on käytetty veistä kengän pohjan korjaustoimenpiteissä. A on käsitellyt noin 2000 kenkää kahdeksan tunnin työpäivän aikana. Tästä määrästä noin 80 prosenttia on otettu vasemmanpuoleiselta kuljetinradalta ja noin 20 prosenttia oikeanpuoleisesta kuljetusvaunusta. Vasemmanpuoleiselta kuljetinradalta kenkiä on otettu vuoroviikoin radan ylä- tai alatasolta. Kenkien paino on vaihdellut 200 – 1200 gramman välillä ja kenkien keskipaino on ollut noin 500 – 600 grammaa.
2. A on mennyt elokuussa 2006 lääkäriin niska-hartiaseudun ja oikean käden kiputilan vuoksi. A on kertonut, että molemmissa käsissä on ollut sormien turtumista viimeisen vuoden aikana. Kliinisen tutkimuksen perusteella A:lla on epäilty rannekanavaoireyhtymää. Myöhemmin elokuussa 2006 suoritetussa Mediracer-tutkimuksessa A:lla on todettu molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä. Rannekanavaoireyhtymä on ollut voimakkaampi A:n oikeassa ranteessa, johon on tehty leikkaus 7.9.2006 rannekanavaoireyhtymän hoitamiseksi. Vasemman ranteen leikkaus on suunniteltu tehtäväksi vuoden 2006 jälkeen.
3. A on hakenut korvauksia ammattitautilainsäädännön perusteella katsoen molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän aiheutuneen hänen työssään esiintyneistä työliikkeistä ja työkuormituksesta.
4. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n työ ennen oireiden ilmaantumista sisältänyt pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia, rannetta kuormittavia liikkeitä siten, että molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän voidaan katsoa todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen fysikaalisista tekijöistä hänen työssään.
Sovellettavat säännökset
5. Ammattitautilain 1 §:n mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka laissa tarkemmin määritellyssä työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Ammattitautilain 4 a §:n 2 momentin mukaan rannekanavaoireyhtymä korvataan fysikaalisen tekijän aiheuttamana ammattitautina, jos työntekijän työ on ennen oireiden ilmaantumista sisältänyt pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia, rannetta kuormittavia liikkeitä.
6. Edellä kuvattu rannekanavaoireyhtymän korvattavuutta koskeva säännös on otettu ammattitautilakiin 1.1.2003 voimaan tulleella lainmuutoksella (1315/2002). Kuten säännöstä koskevasta hallituksen esityksestä (HE 245/2002 vp s. 8 – 9) ilmenee, rannekanavaoireyhtymän yhteyttä työhön on pidetty varsin pitkään epäselvänä. Uudemmissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu näyttöä syy-yhteyden puolesta ja voitu tunnistaa työssä esiintyviä kuormitustekijöitä, jotka lisäävät rannekanavaoireyhtymän todennäköisyyttä. Tällaisia tekijöitä ovat käden suuren voiman käyttö, ranteen ja käden toistuvat liikkeet, ranteen keskiasennosta poikkeavat asennot sekä mahdollisesti käden pinsettiote ja tärisevien työkalujen käyttö. Hallituksen esityksessä (HE 245/2002 vp s. 15) on ollut lähtökohtana, että kantaa työn kuormitustekijöiden ja rannekanavaoireyhtymän välisestä yhteydestä tarkistetaan ja rannekanavaoireyhtymän korvausperusteista säädetään yksityiskohtaisesti ammattitautilaissa.
7. Hallituksen esityksen (s. 23) mukaan rannekanavaoireyhtymässä on anatomisesti kysymys ranteen alueen sairaudesta, mistä syystä korvauksen edellytykset tulisivat liitettäviksi ranteen kuormitukseen. Arvioitaessa rannekanavaoireyhtymän yhteyttä työn kuormitustekijöihin tulisi ottaa huomioon normaalit lääketieteelliseen erotusdiagnostiikkaan kuuluvat seikat työstä riippumattomien syytekijöiden suhteen. Työn ominaispiirteet olisi arvioitava yksilöllisesti työn kuormitusfysiologiset näkökohdat huomioon ottaen. Tällöin olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota ranteen keskiasennosta poikkeaviin työasentoihin ja työn kuormittavuuteen rannekanavan alueen kannalta.
8. Hallituksen esityksestä (s. 23) ilmenee, että myös kuormituksen ajalliseen kestoon tulisi kiinnittää huomiota. Koska rakenteellisilla seikoilla tiedetään olevan huomattava merkitys rannekanavaoireyhtymän synnyssä, voidaan kuormittavan työn aloittamisen jälkeen nopeasti esille tulevia oireita pitää todennäköisesti vain työssä esille tulleina, mutta ei siitä aiheutuvina oireina. Tästä syystä edellytettäisiin, että korvattavissa tapauksissa työkuormitus on kestänyt siinä määrin pitkän ajan, että kyseessä ei voida katsoa olevan tähän työhön tottumattoman työntekijän.
Lääketieteelliset arviot
9. A:ta hoitanut terveyskeskuslääkäri, joka on tutkinut A:n oikean käden vaivoja, on 6.8.2006 päivätyssä epikriisissään todennut A:n tekevän työssään oikealla kädellä melko yksitoikkoistakin, rannetta rasittavaa liikettä. A:ta hoitanut työterveyshuollon erikoislääkäri on 25.8.2006 päivätyssä lausunnossaan katsonut, että A:n jalkinetyöntekijän työhön kuuluu liukuhihnamaisia ja yläraajoja kuormittavia työvaiheita.
10. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on ilmoittanut lausuntonaan pysyvän asiantuntijansa lausunnossa esitettyyn arvioon viitaten, että A:lla todetun molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän voidaan lääketieteellisen kokemuksen ja tietämyksen mukaan katsoa todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen fysikaalisista tekijöistä hänen työssään.
11. Lupa- ja valvontaviraston pysyvä asiantuntija, lääketieteen ja kirurgian tohtori, työterveysopin dosentti sekä kirurgisten tautien ja työterveyshuollon erikoislääkäri X on todennut lausunnossaan, että A:n molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä on työperäinen ja siten ammattitautina korvattava. X on todennut A:n tehneen yli 20 vuotta ranteita ja käsiä kuormittavaa fyysistä työtä, jossa keskimäärin puolen kilon painoisia kenkiä käsitellään 2000 kappaletta työpäivän aikana tavan takaa toistuvin työliikkein, eikä asiakirjoissa ole ollut mainintoja A:n terveydellisistä riskitekijöistä eikä rakenteellisista tai sisäsyntyisistä tekijöistä.
Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätökset esitetyn selvityksen perusteella
12. Esitetyn selvityksen mukaan A:n työ kenkätehtaassa on sisältänyt molempien ranteiden keskiasennosta poikkeavia liikkeitä, joissa ranne on ollut toistuvasti taipuneena käden keskilinjasta ylös- tai alaspäin. Oikealla kädellä suoritettavista viimeistelytöistä johtuen oikean ranteen keskiasennosta poikkeavia liikkeitä on ollut vasenta rannetta enemmän ja tämän vuoksi oikean käden rannekanavaoireyhtymä on ollut voimakkaampi. A:n työ on ollut molempia käsiä ja ranteita kuormittavaa, pakkotahtista työtä. Käsiteltävien kenkien suuresta määrästä johtuen molempien käsien työliikkeiden toistuvuus on ollut runsasta. Koska A:n molempien käsien työliikkeet ovat sisältäneet lisäksi toistuvasti pinsettiotteita, voidaan A:n työn katsoa sisältäneen molempia ranteita kuormittavia liikkeitä.
13. A:n molempien käsien rannekanavaoireyhtymä on aiheuttanut hänelle työkyvyttömyyttä elokuusta 2006 alkaen. Koska A on tehnyt jalkinetyöntekijän työtään kenkätehtaassa vuodesta 1981 alkaen, A:n työ on ennen oireiden ilmaantumista sisältänyt pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia, rannetta kuormittavia liikkeitä. Se, että A on ollut esitetyn selvityksen mukaan kesälomalla heinäkuussa 2006, ei vaikuta sen arvioimiseen, onko hänen työnsä sisältänyt pitkäaikaisesti edellä kuvattuja työliikkeitä.
14. Korkein oikeus toteaa edellä esitetyn perusteella, että A:n työn voidaan katsoa sisältäneen ennen oireiden ilmaantumista pitkäaikaisesti molempien ranteiden keskiasennosta poikkeavia, ranteita kuormittavia työliikkeitä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla ei ole muutakaan rannekanavaoireyhtymälle altistavaa tekijää työn lisäksi, A:n molemminpuolista rannekanavaoireyhtymää voidaan pitää todennäköisesti pääasiallisesti hänen jalkinetyöntekijän työstään johtuvana. Tätä päätelmää tukevat myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja sen pysyvän asiantuntijan lausunnoissa esitetyt arviot.
15. Korkein oikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että A:n sanottu sairaus on ammattitautilain 1 §:n 1 momentin ja 4 a §:n 2 momentin nojalla korvattava ammattitautina.
Päätöslauselma
Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vakuutusyhtiö määrätään suorittamaan A:lle molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän johdosta lainmukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Pasi Aarnio, Juha Häyhä, Ilkka Rautio ja Jukka Sippo. Esittelijä Mira Koivumaa.