KKO:2010:15
Diaarinumero: VA2008/56
Esittelypäivä: 10.12.2009
Antopäivä: 1.3.2010
Taltio: 403
Asian aikaisempi käsittely
Asian tausta
Vajaamielishoitaja A oli 12.9.1992 kehitysvammalaitoksen saunotustilanteessa joutunut vajaamielisen hyökkäyksen kohteeksi. Sen seurauksena A:n saamat oikean käden puremavamma ja oikean ranteen nyrjähdys oli korvattu tapaturmavakuutuslain nojalla. A:n oikean yläraajan vaivat olivat jatkuneet ja vähitellen vaikeutuneet aiheuttaen hänelle pysyvän työkyvyttömyyden. Oikean yläraajan hermo- ja lihassähkötutkimuksessa ja oikean olkaseudun kuvantamistutkimuksessa ei ollut todettu normaalista poikkeavaa. Sittemmin A:lla oli todettu sympaattisen hermoston yliaktiivisuudesta johtuva häiriö eli refleksidystrofia (Reflex Sympathetic Dystrophy; RSD).
Vakuutusyhtiön päätös 17.2.1994
Vakuutusyhtiö epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaisen korvauksen katsoen, että oikean yläraajan nykyoireet eivät ole olleet 12.9.1992 sattuneen tapaturman yhteydessä saatujen vammojen seurausta vaan ne olivat johtuneet sairausperäisestä olkapää-käsi-sormi -oireyhtymästä ja sympaattisen hermoston liika-aktiviteetista.
Tapaturmalautakunnan päätös 10.8.1994
A haki muutosta tapaturmalautakunnalta. Tapaturmalautakunta katsoi päätöksessään, että oikean käden puremahaavasta ja oikean ranteen nyrjähdyksestä johtuva työkyvyn alentuma oli ollut 2.2.1993 jälkeen alle 10 prosenttia ja että enempi työkyvyttömyys sekä sairaanhoidon tarve olivat johtuneet korvatusta tapaturmasta riippumattomasta olkapää-käsi-sormi -oireyhtymästä ja psyykkisestä reaktiosta.
Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut 22.8.1995 antamallaan päätöksellä tapaturmalautakunnan päätöstä.
Vakuutusoikeus poisti 31.1.2007 antamallaan päätöksellä 22.8.1995 antamansa päätöksen A:n hakemuksen johdosta, koska vakuutusoikeus ei ollut 22.8.1995 ratkaisemaansa asiaa käsitellessään antanut A:lle tiedoksi vakuutusyhtiön vakuutusoikeudelle antamaa vastinetta eikä lisävastinetta eikä varannut A:lle mahdollisuutta antaa vastaselitystä niiden johdosta. Vakuutusoikeus otti asian uudelleen käsiteltäväkseen ja varasi A:lle tilaisuuden vastata vakuutusyhtiön lausuntoon ja lisälausuntoon sekä toimittaa lisäselvitystä.
Vakuutusoikeuden päätös 13.11.2007
Vakuutusoikeus ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöstä. Vakuutusoikeus katsoi, että asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että A olisi 12.9.1992 sattuneen tapaturman seurauksena saanut jonkin sellaisen vamman, joka vallitsevan lääketieteellisen tietämyksen perusteella arvioituna olisi voinut aiheuttaa A:lla sittemmin todetun pitkittyneen RSD-kipuoireyhtymän.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Olli Olanterä, Harri Isohanni, Jyrki Salmenkivi, Minna Etu-Seppälä ja Nikolas Elomaa. Esittelijä Anna Pitkänen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja hänelle vahvistetaan oikeus tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin 2.2.1993 jälkeenkin.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto antoi siltä pyydetyn lausunnon. Vakuutusyhtiö antoi lupa- ja valvontaviraston lausunnon johdosta selityksen vastaten samalla valitukseen. A antoi lausunnon johdosta selityksen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
1. Tapaturman seurauksena A:lle on korvattu oikean käden puremahaava, oikean ranteen nyrjähdys sekä oikean käden rasitusvamma 2.2.1993 saakka. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla todettu sympaattisen hermoston yliaktiivisuudesta johtuva häiriö eli refleksidystrofia (Reflex Sympathetic Dystrophy; RSD) syy-yhteydessä 12.9.1992 sattuneeseen tapaturmaan.
Lääketieteelliset arviot
2. A:n hoitava lääkäri kirurgi, ortopedi ja käsikirurgi on 9.3.1993 päivätyssä lausunnossaan katsonut, että A:n oikean yläraajan vaivat johtuvat sympaattisesta shokista, jota tavataan varsin usein tämän tyyppisissä ruhjeissa ja edelleen 1.7.1993 päivätyssä lausunnossaan, että A:n oikean yläraajan vaivoissa on kysymys sympaattisen hypertonian jälkitilasta trauman seurauksena.
3. Lääketieteen ja kirurgian tohtori ja fysiatrian erikoislääkäri X on 15.4.1996 päivätyssä asiantuntijalausunnossaan todennut, että A:n oikean käden puremis- ja vääntövammaa on seurannut erittäin todennäköisesti oikean yläraajan RSD.
4. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston pysyvä asiantuntija, lääketieteen tohtori, kirurgian- ja käsikirurgian erikoislääkäri ja käsikirurgian dosentti Y on antanut 10.8.2009 päivätyn lausunnon. Hän on esittänyt lausunnossaan, että varsinainen RSD-diagnoosi on tehty viiveellä, mutta selvityksissä on todettavissa tyypillinen taudinkulku. RSD:n, josta käytetään nykyään termiä CRPS1-oireyhtymä (Complex Regional Pain Syndrome), laukaisevana tekijänä on usein trauma, josta ei tarvitse varsinaisesti jäädä isompia näkyviä jälkiä. Tässä tapauksessa A:lle on tullut tapaturman seurauksena oikean käden puremahaava, oikean ranteen nyrjähdys ja ruhjehaava. Lausunnon mukaan on erittäin todennäköistä, että kuvatunlainen primaaritrauma on laukaissut A:n CRPS1-oireiston. Näin ollen tapaturman ja työkyvyttömyyteen johtaneen vaivan välillä on selkeä syy-yhteys.
5. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on ilmoittanut lausuntonaan, että lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella tapauksessa ilmenevän RSD-kipuoireyhtymän voidaan katsoa olevan syy-yhteydessä A:lle 12.9.1992 sattuneeseen tapaturmaan.
Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätökset syy-yhteydestä esitetyn selvityksen perusteella
6. Esitettyjen lääketieteellisten lausuntojen perusteella Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A:lle tapaturman seurauksena syntyneet oikean käden puremavamma, oikean ranteen nyrjähdys ja oikean yläraajan rasitusvamma ovat parantuneet, mutta hänen oikeaan yläraajaansa on kehittynyt tapaturman jälkeen RSD, joka on aiheuttanut oikean yläraajan vaivoja 2.2.1993 jälkeen. Käytettävissä olevan selvityksen mukaan A:lla ei ole ollut ennen kyseessä olevaa tapaturmaa vaivoja oikeassa yläraajassaan.
7. A:n oikean yläraajan vaivoja aiheuttanutta RSD-oireyhtymää on lääketieteellisessä selvityksessä pidetty tapaturmaperäisenä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston pysyvä asiantuntija Y on pitänyt RSD:n syy-yhteyttä tapaturmaan jopa erittäin todennäköisenä. A:lle ei myöskään ole esitetty sattuneen nyt käsiteltävän tapaturman ohella muuta traumaa, josta RSD olisi mahdollisesti voinut aiheutua. Suoritetuissa oikean yläraajan ja olkapään tutkimuksissa ei ole ilmennyt löydöksiä, jotka olisivat aiheuttaneet A:lla todettuja yläraajavaivoja.
8. Korkein oikeus toteaa, että esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan RSD:n laukaisevana tekijänä on usein trauma, josta ei aina jää selviä näkyviä jälkiä. Korkein oikeus katsoo, että A:lle 12.9.1992 sattunut tapaturma, jossa hän on saanut oikean käden puremavamman ja oikean ranteen nyrjähdyksen, on ollut sopiva aiheuttamaan RSD:n.
9. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n oikean yläraajan vaivoja 2.2.1993 jälkeen aiheuttanut RSD on hänelle 12.9.1992 sattuneen tapaturman seurausta.
Päätöslauselma
Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vakuutusyhtiö määrätään suorittamaan A:lle 2.2.1993 jälkeen oikean yläraajan vaivoja aiheuttaneen RSD:n johdosta lain mukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Soile Poutiainen ja Jorma Rudanko. Esittelijä Mira Koivumaa.